Nuorista kansalaisista yhä harvempi uskoo eläköidyttyään saavansa lakisääteisiä hoivapalveluja. Kyselytutkimuksen mukaan myös poliittisten päättäjien enemmistö suhtautuu epäillen lakisääteisten eläkkeiden riittävyyteen hoivapalvelujen rahoittamiseksi.

Kun eläkeiässä olevista 60-79-vuotiaista vastaajista 35% uskoo saavansa lakisääteisiä hoivapalveluita vielä 80 täytettyään, on tätä mieltä ainoastaan 18 % ikäluokassa18-29-vuotiaat.

Tiedot selviävät Aula Researchin tekemästä, poliittisille päättäjille kohdistetusta kyselystä sekä IRO Researchin viimekeväisestä Vakuutustutkimuksesta. Molempien toimeksiantajana on Finanssialan Keskusliitto.

Jopa 78% päättäjistä oli sitä mieltä, että tarve omaehtoiseen varautumiseen ikäihmisten hyvinvoinnin rahoittamiseksi tulee selvästi kasvamaan. 82% poliittisista päättäjistä yli puoluerajojen kannatti myös palvelusetelijärjestelmän yhtenäistämistä. 70 % mielestä sitä tulisi myös laajentaa nykyisestä. Tältä osin mielipiteet kuitenkin jakaantuivat puoluekentällä oikeiston ja vasemmiston kesken.

– Tarkemmin tutkimukseen tutustumatta tulokset kuulostavat kyllä aika realistisilta, Jouko Jääskeläinen sanoo. Hän kaipaa silti tarkennusta kyselytutkimuksessa käytettyyn käsitteistöön:

Ikääntymiseen ja eläköitymiseen liittyvien, ei-sairaanhoidollisten palveluidensa osalta huomattavan moni arvelee jo nyt joutuvansa itse omaksi maksumiehekseen.

– Vastaavatko ihmiset vain hoivasta, vai ajattelevatko he myös sairaanhoitoa? Vaikkei asiaa suoraan kysyttäisikään, joidenkin mielissä voi jo väikkyä pieni epävarmuus siitä, joutuuko mahdollisen sairastumisensa aiheuttaman hoidon hankkimaan ja kustantamaan omasta pussista.

Sen sijaan ikääntymiseen ja eläköitymiseen liittyvien, ei-sairaanhoidollisten palveluidensa osalta huomattavan moni arvelee jo nyt joutuvansa itse omaksi maksumiehekseen, toteaa Jääskeläinen.

– Kestävyysvajeeseen liittyvä tietoisuus on kasvanut. Palveluita tarjoavat ikäluokat ovat liian pieniä eikä kansantaloutemme ole hyvissä kantimissa.

Jääskeläinen huomauttaa myös, miten tutkimuksessa käytetty määrittely ”omaehtoisesta varautumisesta” mielletään helposti yksinomaan rahalliseksi panostamiseksi.

– Oma varautuminenhan voi olla muutakin kuin taloudellista. Esimerkiksi oman kunnon ja terveyden ylläpitoa aktiivisella liikunnalla.