Sata vuotta sitten kuin tänään
27.1.2015 klo 16:18 Kolumnit Laura Peuhkuri
Siivotessani edesmenneen mummoni jäämistöä löysin sieltä kiinnostavia pieniä, kellastuneita ja naruin sidottuja paperinippuja. Niiden sisältä löytyi aarteita. Edessäni oli yllättäen mustekynällä kirjoitettuja, Suomen itsenäistymisen tienoon ja ensimmäisen maailmansodan vuosille päivättyjä kirjeitä. Kirjeet ovat osa oman suvun historiaa, mutta arjen läpi peilautui myös ajankohtainen yhteiskunnallinen tilanne.
Muutamassa kirjeessä mainittiin esimerkiksi elintarvikkeiden säännöstely ja rajoitettu mahdollisuus matkustaa sota-aikana. Nuoret aikuiset pohtivat kirjeissä omaa kutsumustaan ja työuran ensiaskeleita, perheen perustamista, ihmissuhteita ja suhdettaan Jumalaan. Vanhemmat toivottivat menestystä ja johdatusta aikuistuvien lastensa elämän taipaleelle. Ystävien ja perheen tuesta oltiin kiitollisia ja terveisiä läheteltiin. Teollistuvassa Suomessa pyydettiin sukulaisen asiantuntemukseen perustuvaa neuvoa omalle liiketoiminnalle.
Kirjeiden löytäminen lohdutti siksi, että sata vuotta tuntui todella olevan kuin yksi päivä. Teknologia, yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja monet tavat ovat muuttuneet noista ajoista. Ihmisten peruspohdinnat osoittautuvat yllättävän samanlaisiksi. Tarpeet ovat kuitenkin myös yksilölliset.
Tehtävänämme on luoda riittävät elämisen puitteet kaikille.
Politiikalla ei voida vastata jokaisen ihmisen jokaiseen huutoon, mutta tehtävänämme on luoda riittävät elämisen puitteet kaikille. Kristillisdemokraatit haluavat korostaa yksilön vapautta, vastuuta ja toimeliaisuutta, kuitenkin niin että pidetään huolta niistä, jotka tarvitsevat tukea tavallisesta elämästä selviytymiseen.
Tänä keväänä etsitään isompien puolueiden iskulausein Suomelle uutta suuntaa, laitetaan maata kuntoon ja korjataan politiikkaa. Kansalainen arvioi politiikan onnistumista kuitenkin oman arkensa kautta. Hyvät ja toimivat rakenteet sekä tasapainoinen Suomi ovat seurausta politiikasta, jossa ihminen tulee ensin.