Yle julkaisi keskiviikkona kaksi kyselyä ministerien toimien onnistumisesta. Ensin aamulla saatiin kuulla tulos siitä, millaisen kouluarvosanan Taloustutkimuksen haastattelemat noin tuhat suomalaista oli antanut ministereille. Sosialidemokraatti-ulkoministeri Erkki Tuomioja sai hallituksen primuksen paperit. Huonoimmaksi arvioitiin kristillisdemokraatti-sisäministeri Päivi Räsänen. Hänen arvosanansa 6,1 on mahdollisimman kaukana kuuden laudaturin ylioppilaan ja kymppitytön nuoruuden koulutodistuksista.

Miten työministeri voi olla listan kärjessä, vaikka työttömyys kasvaa kaiken aikaa?

Myöhemmin Iltapäivällä Yle julkisti toisen kyselytuloksen:  kansanedustajatovereiden arviot ministereistä. Kyselyyn oli vastannut 60 kansanedustajaa. Uutisessa ei kerrottu, ketkä 60 olivat vastanneet, mutta Ylen politiikan toimituksen esimiehen Pekka Ervastin mukaan joukko edusti eduskunnan voimasuhteita. Kärjessä olivat miesministerit ja hännillä naiset, mutta nyt Räsänen oli sentään arvioitu osaamisessaan listan keskivaiheilla.

Kansalainen seuraa politiikkaa innokkaasti. Hän luo mielipiteitä ja mielikuvia, katselee ja kuuntelee politiikan julkkiksia tarkasti. Mutta tietääkö kansalainen, miten yksittäinen ministeri on toimissaan onnistunut?

Miten sosialidemokraattien Lauri Ihalainen voi olla toiseksi paras ministeri? Työministeri nostetaan arvosanoissa näin korkealle, vaikka työttömyys on lähes koko hänen kautensa ajan, ja ainakin  tammikuusta 2012 lähtien koko ajan noussut maassamme.

Miten Päivi Räsänen voisi olla huonoin ministeri? Siksikö, että hän toimeenpani tiukat talousuudistukset, jotka oli osin sovittu jo ennen hänen kauttaan. Vai siksi, että hän jää historiaan sisäministerinä, joka lopetti Liikkuvan poliisin? Suomalaisista voisi sanoa, että mitään me emme niin paljon vihaa kuin ylinopeussakkoja – ja Liikkuvan poliisin lopettamista.

Mielikuvat ohjaavat kansalaisia heidän vastatessaan kyselyihin. Toinen henkilö on toista miellyttävämpi, toinen ärsyttävämpi, toinen pätevämmän oloinen, toinen nöyrempi ja toinen röyhkeämpi. Toinen on vieraampi, toinen tutumpi. Toinen on oikeasta puolueesta, toinen ei.

Jos kansalainen ei aidosti tiedä, mitä ministerit ovat tehneet, on myös median eli toimittajien osattava katsoa peiliin.