”30 vuotta olen äänestänyt, enää en äänestä!” Pariskunnasta mies hoiti enimmäkseen puhumisen. Pysähtyivät, kun ojensin vaaliesitettä, mutta pettymys politiikkaan oli kiteytynyt päätökseksi: ”Ketä kannattaisi äänestää? Ei ketään!”

Keskustelu jatkui kymmenisen minuuttia. Sain harjoitella kommunikaatiota toisella kotimaisella. Näkemykset olivat kuitenkin aika lähellä. Lopulta vaaliesitekin otettiin vastaan.

Ymmärrän ihmisten hämmennyksen. Suurista puolueista Kokoomus ja demarit tuhosivat mainettaan viimeistenkin hallituspäivien aikana, vihreät ja vasemmisto lähtemällä kesken vastuunkannon, Keskusta edellisen hallituksen aikana ja perussuomalaisten populismikaan ei vakuuta.

Liitetäänkö meidät mielikuvissa politiikan epäonnistujiin? En usko. Pikemminkin jäämme varjoon. Se asiantuntemus, jota vaikkapa Päivi Räsänen ja Sari Essayah osoittavat, pääsee perille hitaahkosti. Silti muutosta voi aistia pinnan alla.

Liitetäänkö meidät mielikuvissa politiikan epäonnistujiin? En usko. Pikemminkin jäämme varjoon.

Ihmisten hämmennys ja pettymys poliitikkoihin saattaa alentaa äänestysprosenttia entisestään. Se hyödyttänee Kristillisdemokraatteja, mutta eniten hyödyttäisi, jos tavoittaisimme liikkuvia äänestäjiä.

Gallupit antavat usein KD:lle heikot ennusteet ennen vaaleja. Niitä käytetään meitä vastaan: ääni menee muka hukkaan. Eniten ihmetyttävät arviot, että Uudellamaalla emme saisi kansanedustajaa. Meillä on vahvoja ehdokkaita, innokasta vaalityötä ja monet uskovat jopa kahteen paikkaan.

Pitkäjänteinen, uskollinen työ kantaa vielä hedelmää. Luotettaviksi, rehellisiksi ja järkeviksi osoittautuneille on tilausta. Kristillisdemokraatit voivat näyttäytyä ”viimeisenä vaihtoehtona”, jos pystymme tutustuttamaan itseemme yli ennakkoluulojen. Pikku hiljaa. Kohtaamalla. Ihminen kerrallaan.