Kristillisdemokratian yksi perusperiaatteista on ajaa sosiaalisesti vastuullista markkinataloutta. Ääripäiden sosialismin ja kapitalismin välissä on tilaa aatteelle, jossa ihmisen oman yritteliäisyyden tukeminen kulkee käsi kädessä heikommassa asemassa olevien puolustamisen kanssa. Viime viikon budjettikeskusteluissa kävi selväksi, että tätä mallia Suomikin nyt kaipaisi.

Annamme hallitukselle tunnustusta kun siihen on aihetta, emmekä suinkaan kaikkea vastusta. Tärkein elementti vastuullisessa oppositiopolitiikassa on kuitenkin omien vaihtoehtojen esittäminen.

Hallitus yrittää omassa talousarvioesityksessään tasapainoilla säästötavoitteiden ja kasvun edellytysten luomisen välissä; osin epäonnistuen. Hallituksen leikkauksista monet lisäävät itse asiassa kuluja joko välittömästi tai myöhemmin. Pieneläkeläisten asumistuen leikkaus, sairaskulujen kasvu, indeksien jäädytys ja palvelumaksujen korottaminen kohdistuvat kaikki enimmäkseen alle tuhannen euron tuloilla sinnittelevien suomalaisten kukkaroon. Samoin lapsiin, nuoriin ja perheisiin kohdistuvia säästötoimenpiteitä on runsaasti.

Budjetin lapsivaikutusten yhteisarviointi olisikin tehtävä kiireellisesti.

Toisaalta yrittäjyyden tukemisessa ja turhan byrokratian karsimissuunnitelmissa kannustamme hallitusta eteenpäin, suunta on oikea. Rakenteiden uudistamisessakaan jälki ei näy heti.

Annamme hallitukselle tunnustusta kun siihen on aihetta, emmekä suinkaan kaikkea vastusta. Tärkein elementti vastuullisessa oppositiopolitiikassa on kuitenkin omien vaihtoehtojen esittäminen. Kristillisdemokraattien oma ”keltakantinen” tasapainotettu vaihtoehtobudjetti on jo loppusilausta vailla. Siinä korostuvat juuri sosiaalisen markkinatalouden mukaisesti heikoimmista huolehtiminen ja yrittäjyyden tukeminen sekä budjetin tulopuolella esimerkiksi harmaan talouden torjunta.

Näilläkin muutoksilla tapahtuisi jo paljon!