Yhdysvaltain presidentinvaalien ehdokkaat asetetaan heinäkuussa republikaanien ja demokraattien puoluekokouksissa. Ehdokasehdokkaat keräsivät itselleen edustajia viime viikolla Iowassa ja tänään vuorossa ovat New Hampshiren esivaalit.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaipaavat vertailevat nyt toisiinsa demokraattien Hillary Clintonia ja Bernie Sandersia. Sanders sanoo olevansa demokraattinen sosialisti, mutta hän ei kannata sosialismin perusajatusta eli tuotantovälineiden yhteisomistusta. Hänen vaatimuksensa mm. julkisten yliopistojen ilmaisesta opetuksesta ovat meillä Suomessa itsestäänselvyyksiä. Sosialistin leima voi silti estää hänen valintansa. Hillary Clinton ei puolestaan antanut tv-väittelyssä kovin luotettavaa kuvaa itsestään korostamalla kuinka hän on suurten pankkien ja finanssilaitosten pahin vihollinen vaikka on saanut niiltä paljon puhujapalkkioita ja muuta kampanjarahaa.

Perinteisiä arvoja kaipaavat kääntyvät puolestaan republikaanien ehdokkaiden puoleen. Heistä kukaan ei ole tv-väittelyissä noussut esiin poliittisilla teemoilla, jotka edistäisivät sosiaalista turvallisuutta tai ympäristönsuojelua. Enemmänkin kyse on ollut toisten arvostelemisesta ja nokittelusta koskien esimerkiksi sitä, kuka on eniten Isis-terroristeja vastaan ja Yhdysvaltojen vahvan sotilasvoiman puolesta. Poliittisia asiakysymyksiä ei Suomen tv-tenttien tapaan ole juuri kyselty, eikä niihin esitelty erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Etukäteen hiotut ja ulkoa opetellut mainoslauseet peittävät alleen todelliset kannat tai kantojen puutteen.

Yhdysvaltain poliittinen kulttuuri on kahtiajakautunut ja tulehtunut. Monien mielestä poliittisen kentän keskelle tarvittaisiin kolmas puolue, joka yhdistäisi republikaanien ja demokraattien hyvät puolet: kristillisiin arvoihin liittyvissä kysymyksissä se olisi konservatiivinen, sosiaalisissa ja ympäristökysymyksissä edistyksellinen. Tarvittaisiin USA:n kristillisdemokraatit.