Kehityspoliittinen toimikunta muistuttaa lausunnossaan, että ennaltaehkäisevä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu tarvitsevat kumpikin riittävät resurssit.

Akuutti pakolaiskriisi vie huomion pitkäjänteisestä ja ennaltaehkäisevästä kehitysyhteistyöstä kasvaviin humanitaarisiin tarpeisiin. Tämä ei ole kestävä linja. Kumpaankin tarvitaan riittävät resurssit, Kehityspoliittinen toimikunta (KPT) painottaa.

Maailmassa on tällä hetkellä yli 19,5 miljoonaa YK:n rekisteröimää pakolaista ja 1,8 miljoonaa turvapaikanhakijaa. Lisäksi yli 38 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan oman maansa sisällä (UNHCR 2015). Määrä ylittää kaikki aikaisemmat luvut ja on kasvussa.  Suurinta taakkaa pakolaisista kantavat köyhät ja konfliktiherkät maat ja alueet, kuten Afrikan sarvi tai Syyrian lähialueet. Kansainvälisen yhteisön halu ja kyky vastata tilanteeseen näyttävät huolestuttavan heikoilta. Esimerkiksi YK:n esittämästä hätäapuvetoomuksesta on pystytty rahoittamaan vain puolet arvioidusta tarpeesta.

Vaarana on, että akuutit humanitaariset kriisit kroonistuvat.

Jopa 80 % humanitaarisesta avusta tarvitaan konfliktialueilla. Kuitenkin myös ilmastonmuutos lisää luonnonkatastrofeja, jotka vaativat yhä kasvavan osuutensa riittämättömästä humanitaarisesta rahoituksesta. Humanitaarisia tarpeita luo myös väestömäärän ja eriarvoisuuden lisääntyminen, ympäristön tilan heikkeneminen, taistelu vähenevistä luonnonvaroista, ruuan heikko saatavuus ja huono hallinto. Nämä tekijät aiheuttavat epävakautta ja lisäävät konflikteja. Vaarana on myös, että akuutit humanitaariset kriisit kroonistuvat.

Myös kehitysmaat, joiden tilanne on ollut suhteellisen vakaa, ovat jo pakolaisten lähtömaita. Tulevaisuudessa tilanne voi entisestään heiketä. YK on ennustanut, että Saharan eteläpuolisen Afrikan väestönkasvu lisääntyy miljardilla ihmisellä vuoteen 2050 mennessä. Nuorten ikäluokkien osuus on jo nyt ennätyssuuri.

Ilman riittäviä toimeentulo- ja koulutusmahdollisuuksia on todennäköistä, että pakolaisvirrat entistään voimistuvat. Siksi maaseudun kehittäminen ja elinkeino- ja koulutusmahdollisuuksien luominen, vastuullinen luonnonvarahallinta sekä ihmisarvoisten työpaikkojen ja tasa-arvon lisääminen ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Seksuaaliterveys- ja oikeudet parantavat elämänlaatua ja hillitsevät väestönkasvua. Rauhanrakennus- ja demokratiatyöllä luodaan vakaiden ja toimivien yhteiskuntien edellytyksiä.

Konflikteja ruokkivan osattomuuden ja turhautumisen ehkäisy edellyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista, hyvää hallintoa ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. Suomi on sitoutunut edistämään näitä tavoitteita osana YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n toteutusta. Pitkäjänteisellä kehitysyhteistyöllä on tässä merkittävä rooli, ja sen rahoitus on pystyttävä turvaamaan. Hyvä humanitaarinen valmius ja riskeihin varautuminen suojelevat puolestaan jo saavutettuja kehitystuloksia. On myös tärkeä lisätä yhteisöjen katastrofikestävyyttä.

– Haasteen mittasuhteita tai sen kiireellisyyttä ei ole vielä riittävästi ymmärretty. Suomen tulee ratkaista, miten resursoida pitkän aikavälin kestävää kehitystä tukevaa yhteistyötä, jonka avulla ennaltaehkäistään humanitaarisia kriisejä. Toisaalta Suomen on vastattava myös kasvavaan humanitaarisen avun tarpeeseen, toteaa Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Aila Paloniemi.

KPT esittää, että kehitysmaissa tehtävää ennaltaehkäisevää kehitysyhteistyötä ja akuutteja humanitaarisia tarpeita tulee tarkastella erillisinä, mutta niiden keskinäiset suhteet ymmärtäen. Kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun on täydennettävä toisiaan entistä paremmin.
Suomen on huolehdittava molempien tarpeiden riittävästä ja tarkoituksenmukaisesta resursoinnista. Hallituksen mittavat leikkaukset murentavat resurssipohjaa huolestuttavasti.
Suomen tulee olla aktiivinen EU:n ja kansainvälisten järjestöjen jäsen ja edistää ratkaisujen löytämistä pakolaisuutta synnyttäviin kriiseihin.