”Suomi ja Ruotsi muodostavat yhteisen strategisen kokonaisuuden ja niillä on painavat syyt tehdä samat perusvalinnat tulevan turvallisuuden ja puolustuksen suhteen”, todetaan Nato-jäsenyyden vaikutuksia arvioineen työryhmän raportissa.

– Työryhmän sanankäyttö Venäjän suhteen on totuttua suorempaa, mutta mitään oleellista uutta tietoa tänään ulkoministeri Soinille luovutettuun raporttiin ei liity, kommentoi Sari Essayah.

Venäjää luonnehditaan raportissa arvaamattomaksi naapuriksi, joka on asemoitunut aggressiivisesti. Venäjä on tehnyt arvaamattomuudesta strategisen ja taktisen hyveen, jota tukee poliittinen ja sotilaallinen ketteryys. Viimeisten 15 vuoden aikana Venäjästä on tullut tyytymätön valta, joka on asettanut kyseenalaiseksi kylmän sodan jälkeiset järjestelyt Euroopassa. Venäjä pitää Natoa vastustajanaan ja toteaa joulukuussa 2015 julkaistussa kansallisen turvallisuusstrategiansa päivityksessä, että Naton lisälaajentuminen ja sen sotilasinfrastruktuurin siirtäminen lähemmäs Venäjän raja-alueita on uhka Venäjän kansalliselle turvallisuudelle.

Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi liittokunnan siirtymistä lähemmäs Kuolan niemimaata, jonne Venäjä on sijoittanut ydinsukellusveneitä. Vastatoimena Venäjä voisi pyrkiä lisäämään joukkojaan pohjoisessa suojellakseen Murmanskin ja Arkangelin alueita ja niiden maayhteyksiä muuhun Venäjään.

Liittymisen seurauksena Naton ja Venäjän välittömän rajan pituus kaksinkertaistuisi ja Itämerestä tulisi Suomenlahden perukkaa ja Kaliningradin enklaavia lukuun ottamatta ”Naton sisämeri”.

Jos Suomi hakisi jäsenyyttä lähitulevaisuudessa, tämä tapahtuisi kireässä kansainvälisessä tilanteessa. Koska poliittinen prosessi vaatisi Suomessa useita kuukausia, eduskunnan hyväksynnän ja mahdollisesti kansanäänestyksen, maa saattaisi joutua Venäjän kovan painostuksen kohteeksi. Jos Ruotsi hakisi jäsenyyttä samanaikaisesti, koko hakemusprosessi pitkittyisi, sillä ruotsalaisen järjestelmän mukaisesti kansanäänestys on luonnollinen osa liittymisprosessia.

– KD on edellyttänyt kansanäänestyksen järjestämistä myös Suomessa, toteaa Sari Essayah.

Jäsenyys johtaisi määrittelemättömäksi ajaksi vakavaan kriisiin Venäjän kanssa. Raportin mukaan siirtymävaiheessa jäsenyyshakemuksen jättämisen ja Natoon pääsyn välillä Venäjän vastatoimet olisivat vihamielisimmillään. Siksi siirtymäkausi vaatisi huolellista diplomaattista ja poliittista valmistelua. Liittymisprosessin aikana ilmapiiri olisi myrkyttynyt ja kauppa voisi kärsiä huomattavasti samaan tapaan kuin nyt tapahtuu Turkin ja Venäjän välisessä kiistassa.

Teknisesti Suomen ja Ruotsin käytännön valmius liittyä Naton täysjäseneksi on korkea. Naton näkökulmasta Suomen liittyminen olisi teknisesti suoraviivainen prosessi ja sillä olisi hyvin todennäköisesti muiden jäsenvaltioiden hyväksyntä. Täysjäsenyydessä merkittävin tekninen muutos olisi Suomen ilmatilan valvonta- ja hallintaverkostojen integrointi Naton ilmaoperaatioiden johtamisjärjestelmään.

Natolle Viron, Latvian ja Liettuan puolustaminen on ongelma, johon tarvittaisiin Suomen ja Ruotsin apua. Konfliktin puhjetessa Nato odottaisi Suomen osallistuvan aktiivisesti yhteiseen puolustukseen Baltian alueella todennäköisesti osallistumalla Naton erittäin nopean valmiustilan VJTF-joukkoihin, joissa olisi 5000 sotilasta kaikista Nato-maista.

Baltian maiden kannalta niiden tilanne helpottuisi, koska kireiden Venäjä-suhteiden taakka jakautuisi myös uuden etulinjan valtion, Suomen, rajalle. Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys muuttaisi Pohjoismaiden/Baltian alueen yhteiseksi strategiseksi alueeksi ja johtaisi sotilaalliseen integraatioon Baltian maiden ja Pohjoismaiden välille. Se mahdollistaisi Nato-joukkojen operoinnin koko aluetta hyväksi käyttäen.

Nato vaatii 2% käyttämistä bkt:sta puolustukseen. Siksi Suomen vuosibudjettia tulisi kasvattaa noin 730 miljoonalla eurolla. Toisaalta asevelvollisuuteen pohjautuvan alueellisen puolustuksen säilyttäminen samalla kun valmiutta kohotetaan ja joukkorakennetta modernisoidaan (esim. tuleva taistelukonehankinta ja laivaston kalustohankinnat) vaatii joka tapauksessa menojen lisäämistä.

Jos Suomi ja Ruotsi jättäisivät Nato-jäsenyyshakemuksen, se olisi raportin mukaan strategisesti erittäin merkittävä asia paitsi hakijamaille myös koko liittokunnalle.

– Kyseessä olisi perustavanlaatuinen laajasti vaikuttava strateginen muutos ja pitkäaikainen sitoumus, joka vaatii huolellista harkintaa ja sisäpoliittista yksimielisyyttä, yhtyy Sari Essayah työryhmän arvioon.

Neljän jäsenen arviointityöryhmään kuuluivat ruotsalainen Mats Bergquist, ranskalainen Francois Heisbourg, ja Suomesta Rene Nyberg ja Teija Tiilikainen.