Käsittelemme tässä kirjoitussarjassa kristillisdemokraattisia perusarvoja siinä järjestyksessä kuin ne on lueteltu Euroopan kansanpuolueen, EPP:n, periaateohjelmassa. Kaikkien näiden arvojen lähtökohtana on kristillinen ihmiskäsitys, josta seuraa myös tärkein kristillisdemokraattista poliittista toimintaa ohjaava periaate: kaikkien ihmisten yhtäläinen ihmisarvo.

Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on Jumalan luoma ja luotu olemaan Jumalan yhteydessä, rakkaussuhteessa Jumalaan. Jumala on rakastanut ja rakastaa jokaista ihmistä niin paljon, että antoi ristiinnaulita poikansa Jeesuksen voittaakseen ihmiset takaisin yhteyteensä, osoittaakseen oman rakkautensa äärettömyyden. Suurempaa rakkautta ei ole kuin antaa henkensä, kaikkensa, toisten edestä.

Jumala ei katso henkilöön. Hänelle kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, saman rakkauden kohteita ja Hän haluaa voittaa kaikki yhteyteensä. Tästä nousee jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo. Se ei riipu ihmisen koulutuksesta, asemasta, kansallisuudesta, terveydentilasta, älykkyydestä, ihonväristä tai muistakaan ihmisen ominaisuuksista tai kyvyistä. Ainoastaan siitä, että hän on ihminen.

Tämä on syvä ja vallankumouksellinen periaate. Jokainen ihminen on yksilö, arvokas, ”avoin transsendenssille”, kuten EPP:n ohjelma toisessa kohtaa toteaa. Ihmisoikeudet syntyvät tämän pohjalta, samoin kultainen sääntö ”tehdä toiselle mitä itselle haluaisi tehtävän”. Antiikissa oli sen sijaan perustavana ajatuksena kaikkien ihmisten luonnollinen eriarvoisuus. Kreikkalaisille ja roomalaisille oli mahdotonta ajatella, että kaikille tulisi turvata samat mahdollisuudet kouluttautua tai muutoin edetä elämässä.

Kristityt alkoivat pelastaa kuolemaan jätettyjä lapsia, pitää huolta orvoista ja syrjäytetyistä. Ihmiskäsityksestä nousi diakonia. Kautta historian kristityt ovat perustaneet orpokoteja, sairaaloita, kouluja, tehneet kehitysyhteistyötä, hoitaneet vammaisia, perustaneet hoitolaitoksia kehitysvammaisista alkoholisteihin ja kuoleviin, tai vaikkapa perustaneet ruokajakelua. Mitä erilaisimpiin ihmisten kärsimysten ja syrjäytymisen ongelmiin kristityt ovat uraa uurtavasti keksineet ratkaisuja, joita kristillisyyden hapattama yhteiskunta on myöhemmin ottanut hoitaakseen.
Tähän kristillisestä ihmiskäsityksestä nousevaan perinteeseen kristillisdemokraatit liittyvät yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössään.

Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu myös näkemys ihmisestä syntiin taipuvaisena, erehtyväisenä, helposti ylpistyvänä, joka ei kuitenkaan kykene pelastamaan itseään, eikä millään omalla hyvyydellään tai hyvillä teoillaan ylpeilemään Jumalan edessä. Realistinen käsitys itsestä ja omasta moraalisesta avuttomuudesta ja heikkoudesta tulee mahdolliseksi, kun voi turvata Jumalan armoon.

Politiikassa tämä tarkoittaa, että kristillisdemokraattien tulee välttää ulkokultaisuutta ja tunnustaen oma erehtyväisyytensä olla valmiita tutkimaan kaikkia mahdollisia ratkaisuja ongelmiin.

Ihmiskäsityksestä nousee edelleen vakaumus, että ihmisen arvo ei riipu hänen iästään tai ominaisuuksistaan. ”Minkä olette tehneet näille vähimmille, sen olette tehneet minulle”, sanoi Jeesus. Siksi kristillisdemokraattien periaatteisiin on kuulunut varjella ihmiselämää syntymästä luonnolliseen kuolemaan asti. Ihmiselämä syntyy hedelmöityksessä. Kristillisdemokraatit suhtautuvat suojelevasti syntymättömiin lapsiin, mutta myös kuoleviin ihmisiin. Kenenkään ei pidä tahallaan riistää toisen henkeä tai auttaa tuhoamaan ihmiselämää.