Kirjoitussarjan 2. osassa todettiin, että EPP:n periaateohjelmassa luetellut perusarvot pohjaavat kristilliseen ihmisnäkemykseen – niin myös perusarvot ”vapaus ja vastuu”. Kristillisen ihmisnäkemyksen mukaan meillä on kyky itsemääräämiseen ja vastuu valinnoistamme, mutta olemme erehtyväisiä ja monien addiktioiden, itsepetoksen ja valheiden vankeja. Ero maallistuneeseen vapauskäsitykseen syntyy siitä, että todellinen vapaus ei ole vapautta tehdä syntiä vaan vapautta synnin vallasta.

Voimme sisimpäämme myöten vapautua vain, jos saamme yhteyden Jumalaan, totuuden ja kaiken hyvän lähteeseen. Jeesus Kristus avasi tien tähän rakkauden yhteyteen. Hän on vapauttaja. Rakkaus on luonteeltaan vapaata, sitä ei voi pakottaa.

Todellinen vapaus on siis vapautta hyviin tekoihin rakkaudessa, ei vapautta tehdä vahinkoa rakkaudettomuudessa. Vapaus on erottamattomasti yhteydessä vastuuseen suuntautua hyvään omassa elämässään ja auttaa muita siihen. Meillä on tietoisina olentoina, ”Jumalan huoneenhaltijoina”, vastuu lähimmäisistä ja muusta luomakunnasta – maaperästä, vedestä, ilmasta, eläimistä ja kasveista.

Tämä vapauskäsitys vie edistämään fyysistä ja henkistä vapautta ehtona ihmisen tasapainoiselle kehitykselle, ja vastustamaan totalitaarisen ja autoritaarisen hallinnon eri muotoja. KD-puolueet ovat pyrkineet edistämään vapaata kilpailua ja yritteliäisyyttä, eli sosiaalista ja ekologista markkinataloutta, ja vapaita yhteisöjä, kansalaisyhteiskuntaa.

Julkisen vallan pitää edistää vastuullista vapautta ja ”palvelijana” luoda tasavertaisia edellytyksiä yksilöiden ja yhteisöjen kehitykselle, ei ”herrana halliten”. Esivallan velvollisuus on myös suojella ihmisiä ja rajoittaa toimintavapauden vastuutonta käyttöä lainsäädännön avulla.

Ihmisen pitää saada vapaasti ajatella, uskoa, opiskella, kehittyä kukoistukseensa. Kenenkään ei pidä riistää toisten vapautta, painostaa tai pitää henkisesti tai fyysisesti vankinaan, vaan ohjata ja auttaa vapaiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Vapaa tiedonvälitys ja mielipiteen ilmaisun vapaus ovat edellytyksiä valinnanvapaudelle varsinkin, kun pitäisi tietää ketä valita vapailla vaaleilla edustajakseen päättämään yhteisistä asioista.

Kristinuskon hapattamissa maissa tällaiset vapaudet kuuluvat ihmisoikeuksiin. Käsityksemme eroavat lähinnä tilanteista, joissa vapauksia käytetään vastuuttomasti, esimerkiksi ilmaisunvapautta toisten loukkaamiseen. Jakaudumme myös siinä, pitääkö varjella heikkoja lankeamasta vai tulisiko poistaa rajoitukset nautintoaineiden myynniltä.

Julkinen valta voi kristillisdemokraattien mielestä suosia yli muiden vaihtoehtojen sitä, mikä erityisesti edistää fyysistä ja henkistä hyvinvointia, ja rajoittaa sitä, minkä voidaan osoittaa olevan vahingollista. Edistää esimerkiksi syntyvyyttä ja lasten turvallista kasvuympäristöä, ja vastaavasti suojella vaikkapa diabeteksen, keuhkosairauksien tai alkoholihaittojen kasvulta tarjoamalla parempia vaihtoehtoja, kohottamalla haitallisten nautintoaineiden hintoja tai rajoittamalla niiden saatavuutta.

Niin kutsutut ”liberaalit” ajavat rajoitusten poistamista, koska heidän mukaansa ihmisten pitää saada vapaasti valita, eikä kukaan voi sanoa toiselle, mikä on hänelle hyväksi tai pahaksi.  arasta aikaa esimerkiksi alkoholin myynnin täyttä vapauttamista ajavat siitä hyötyvät yrittäjät, mutta entä ne heikot, jotka sortuvat ongelmajuomiseen? Kuka kantaa vastuuta lapsista ja nuorista? Ovatko ihmiset vahvoja, itsenäisiä oman elämänsä herroja, vai heikkoja, erehtyväisiä ja helposti lankeavia?
Ihmiskäsitykset eroavat.

Paavalin ohjeiden mukaan olisi pidättäydyttävä viinin juomisesta, jos se tuottaa jollekin lankeamista. Sellainen vapauskäsitys, joka perustuu rakkauteen, laittaa heikot kanssaihmisemme oman edun tavoittelun edelle ja on vastuullisesti valmis rajaamaan omaa vapauttaan. Vahvojen ihmisten ideologia ja voiton tavoittelu pitää tällaista turhana holhoamisena.