Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän avustajana toimiva Jukka Salmi lähtee jo viidensiin kuntavaaleihinsa. – Mutta aiemmin olin Keskustan riveissä. Nyt on uusi tilanne, uusi puolue ja uusi kaupunki – vaikka olenkin viettänyt Helsingissä nuoruuteni, Salmi sanoo.

Kun Jukka Salmi lähti ensimmäisen kerran kuntapolitiikkaan, oli hän lehdistä palstatilaa saanut kyläkoulujen puolustaja. Politiikka ei ollut kuitenkaan kiinnostanut.

– Oli sattumaa, että päädyin Keskustan ehdokkaaksi ja sitten valtuutetuksi. Kaksi kautta Nurmijärvellä ja kaksi Hyvinkään valtuustossa ja kaupunginhallituksessa opettivat paljon poliittisesta vaikuttamisesta, Salmi kertoo.

Mutta oltuaan kahdesti ehdolla eduskuntavaaleissa hänelle riitti ja hän päätti jättäytyä kokonaan politiikasta pois.

Mutta kuinka kävikään viime eduskuntavaalein alla.

– Löysin itseni Sari Tanuksen vaalikampanjasta ja sitten huomasinkin jo olevani Kristillisdemokraattien jäsen ja taas mukana kuntavaaleissa.

Salmi on nyt ensi kertaa ehdolla Helsingissä. Kaupunki ei silti suinkaan ole hänelle vieras.

– Olen asunut Helsingissä suurimman osan lapsuudestani, aloittanut kouluni Kallion kansakoulussa, kirjoittanut ylioppilaaksi Norssista ja opiskellut Sibelius-Akatemiassa, Salmi kertoo.

Työuransa hän on tehnyt MTV:n palveluksessa ja omassa mainoselokuvayhtiössään.

Pari vuotta eduskuntatyöskentelyä on avannut silmät Suomen henkisen tilan näkemiseen.

– Vähemmälle on jäänyt perinteinen oikeisto-vasemmisto -jaottelu. Enemmän tuntuu, että kamppailua käydään nyt liberaalien ja konservatiivisen arvojen välillä.

– Tuntuu, kuin koko aika menisi niiden perinteisten kristillisten arvojen puolustamiseen, joiden varaan Suomi on aikoinaan rakennettu.

Oma poliittinen ajatteluni pohjaa paljon juuri pelastusarmeijalaiseen kristillisyyteen. Usko ilman sosiaalista vastuuta on minulle kovin vieras.

Jukka Salmi kasvoi pelastusarmeijalaisessa kodissa.

– Kasvatus ei ollut kovin ahdasmielinen, vaan pikemminkin iloista, hyväksyvää kristillisyyttä. Pelastusarmeijassa yhdistyivät henkilökohtainen usko ja sosiaalinen välittäminen.

– Oma poliittinen ajatteluni pohjaa paljon juuri pelastusarmeijalaiseen kristillisyyteen. Usko ilman sosiaalista vastuuta on minulle kovin vieras. Minulle ominaista kristillisyttä on olla soittamassa torvea Joulupadan vieressä Helsingin rautatieasemalla. Iloista hengellistä musiikkia ja antamisen sekä saamisen iloa, Jukka Salmi kuvailee.

Hän on valinnut vaalisloganikseen Soppaa, saippuaa ja sosiaaliturvaa.

– Se on kuin versio 2.0, mukaillen William Boothin näkemystä. Jos voisin olla päättämässä Kristillisdemokraattien linjasta, niin se mukailisi pitkälti juuri tuota ajatusta. Kristillinen politiikka ilman heikompiosaisista välittämistä ei voi toimia.

Salmi kysyy myös, onko Suomessa harjoitettu politiikka ollut onnistunutta, jos yhdessä maapallon vauraimmista maista on eläkeläisten, opiskelijoiden ja muiden pienituloisten jonotettava kadulla saadakseen jokapäiväisen leipänsä.

– Saman aikaisesti osinkoeuroja jaetaan osalle porukasta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Sanovat tilastot mitä tahansa, niin yhteiskunnan jakautuminen on kylmä tosiasia.

Salmen pääteema kevään kuntavaaleissa on asumisen kalleus.

– Olen tutkinut asiaa ja kirjoittanut aiheesta. Helsingissä lähes jokainen kärsii siitä, että yhteiskunta ei pystynyt luomaan toimivia pelisääntöjä asuntobisnekseen. Nyt moni helsinkiläinen käyttää helposti yli puolet nettotuloistaan asumiseen. Tuhat euroa vuokraa yksiöstä ei ole tästä maailmasta.

– Tilanne on aivan kestämätön, kun yhteiskunta vielä osaltaan edesauttaa tilannetta nykyisenlaisella asumistukijärjestelmällä. Jo yli 60% vuokralla asujista saa asumistukea. Nämä tuet menevät suoraan asuntobisnekselle, ylikorkeiden vuokrien muodossa. Erityisen surullinen olen eläkeläisten takia. Vielä elämänsä viimeisinä vuosina moni heistä elää niukkuudessa, Salmi harmittelee.

– Toivon, että tällä kokemuksella ja näillä koetuilla kolhuilla voisin olla valtuutettu, joka näkee kokonaisuuden, ja jolla on riittävästi sydäntä mukana.