Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen jätti tänään kirjallisen kysymyksen, jossa hän kysyy asianomaiselta ministeriltä, millä tavoin hallitus aikoo turvata uskonnonvapauden toteutumisen rahankeräyslaissa ja sen tulkinnoissa.

Rahankeräyslain tulkinnoista johtuen rekisteröidyt uskonnolliset yhdistykset, kuten vapaat helluntaiseurakunnat tai muut vapaat seurakunnat, eivät olisi evankelisluterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan ja uskonnonvapauslaissa säädettyjen rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tavoin oikeutettuja kolehdin keruuseen ilman rahankeräyslain mukaista rahankeräyslupaa. Kuitenkin näiden yhdistysten seurakunnat ovat voineet vakiintuneesti kerätä rahaa ns. uhrilahjana osana jumalanpalvelustoimintaansa uskonnonvapauttaan toteuttaen.

–   Rahankeräyslupajärjestelmä soveltuu heikosti yhdistysmuotoisen seurakunnan perusrahoituksen turvaamiseen. Rahankeräyslupa myönnetään monesti tiukasti rajattuun yleishyödylliseen toimintaan, eikä se kata kaikkea yhdistysmuotoisen seurakunnan toimintaa ja rahoitustarvetta, Räsänen muistuttaa.

–  Uskonnollisen yhdyskunnan ja yhdistysmuotoisen seurakunnan toisistaan poikkeavan järjestäytymisen ei pitäisi olla keskeinen peruste tekemään eroa kolehdinkannon oikeuden rajaamiseksi. Yhdistyspohjalla toimivat seurakunnat toimivat samalla tavalla kuin uskonnollisiksi yhdyskunniksi järjestäytyneetkin seurakunnat ja harjoittavat samalla tavoin yleishyödyllistä toimintaa, toteaa Räsänen.

Uskonnonvapaus perusoikeutena on ennen kaikkea yksilön oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, eikä sen toteuttamiselta voida edellyttää rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumista.

Perustuslain 11 §:n nojalla uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Koska rahankeräyslaki ja sen tulkinta asettavat yhdistysmuotoiset seurakunnat ja uskonnolliset yhdyskunnat toisistaan poikkeavaan asemaan, saattaa käytännön syistä yhdistysmuotoisille seurakunnille syntyä paine liittyä osaksi uskonnollista yhdyskuntaa. Tämä on uskonnonvapauslain näkökulmasta ongelmallista.

–  Uskonnonvapaus perusoikeutena on ennen kaikkea yksilön oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, eikä sen toteuttamiselta voida edellyttää rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumista. Rahankeräyslakia ja sen soveltamista tulisikin näin ollen tarkistaa, jatkaa Räsänen.