Moni halusi muistella myös Koivistolle ominaista huumoria suuren surun keskellä.

Presidentti Mauno Koiviston siunaustilaisuudessa viimeinenkin silmänurkka kostui viimeistään siinä vaiheessa, kun poikakuoro Cantores Minores lauloi Finlandia-hymnin. Myös presidentin siunannut emeritus-piispa Eero Huovinen liikuttui kyyneliin laulun aikana Helsingin tuomiokirkossa.

Koiviston hautajaisissa ei kuitenkaan vain itketty. Huumori oli presidentille mieluisaa, joten oli luontevaa, että häntä muisteltiin myös hymyssä suin. Koskettava ja arvokas siunaustilaisuus olikin hyvin presidentti Koiviston näköinen. Koivisto halusi välttää liioittelua ja tarpeettomia korostuksia, sanoi piispa Huovinenkin puheessaan.

– Elleivät tavalliset sanat riittäneet, ylimääräisillä korostuksilla ei saavutettu yhtään parempaa, ajatteli Koivisto Huovisen mukaan.

Huovinen myös kertoi, kuinka Koivisto ei paljon omasta uskostaan puhunut, mutta virsien veisaaminen maistui entiselle NMKY:n kuoromiehelle. Auton takapenkillä adjutantin kanssa ja sikariportaan miesten sairaalakäynneillä veisattiin virsiä.

Huovinen myös kertoi, kuinka Koivisto ei paljon omasta uskostaan puhunut, mutta virsien veisaaminen maistui entiselle NMKY:n kuoromiehelle. Auton takapenkillä adjutantin kanssa ja sikariportaan miesten sairaalakäynneillä veisattiin virsiä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön liikutus näkyi jo hänen ja puoliso Jenni Haukion tullessa Tuomiokirkkoon. Niinistö piti tavattoman hienon puheen, jossa tunteet kulkivat laidasta laitaan, kunnioituksesta, kaipauksesta ja surusta iloon ja hauskoihin hetkiin yhdessä.

Liikuttavinta kirkossa oli kuitenkin lähes 70 yhdessäolovuoden jälkeen leskeksi jäänyt Tellervo Koivisto. Sydäntäsärkevää oli, kun hän adjutantin taluttamana käveli arkulle laskemaan ruusuvihkonsa.

Myös molemmissa puheissa muisteltiin pariskunnan syvää rakkautta.

– On suurmiehiä ja on suurnaisia. Yhdessä uskomattoman suuria. Ei heitä mikään erota, sanoi Niinistö, ja taas itkettiin.

Kirkossa siunaustilaisuutta seurasi noin tuhat ihmistä. Siitä huolimatta hiljaisuus oli täydellinen ja suru käsinkosketeltavaa, kun Narvan marssi alkoi soida ja kenraalit kantoivat presidentti Koiviston arkun Tuomiokirkon käytävää pitkin ulos Helsingin auringonpaisteeseen.

Tuuli toi kukkien tuoksun

Ulkona tuuli kantoi suurten kukkaseppeleiden tuoksun kauas Tuomiokirkon edustalta. Kun surusaatto lähti, jäi pystyssä päin esiintynyt Tellervo Koivisto katsomaan miehensä perään tyttärensä Assi Koivisto-Allosen ja tämän puolison Heikki Allosen tukemana.

Presidentinlinnan edessä koettiin jälleen herkkä hetki, kun Maa-, Meri- ja Ilmavoimien kunniajoukkueista koostuva osasto suoritti sotilaalliset kunnianosoitukset viimeisen kerran entiselle ylipäällikölleen.

Hietaniemen hautausmaalla Koiviston entiset adjutantit laskivat presidenttinsä arkun Risto Rytin ja Urho Kekkosen hautojen läheisyyteen. Ennen hautaan laskua veisattiin virsi Sun haltuus, rakas Isäni. Tellervo Koivisto laski arkun päälle yhden punaisen ruusun miehensä mukaan.

”Ihailen Tellervo Koivistoa”

Säätytalon muistotilaisuudessa pidetyissä puheissa tunnelma oli kiitollinen ja valoisa – ja hymyileväkin, kuten jo siunaustilaisuudessa.

Moni kehui erityisesti entisen pääministerin Paavo Lipposen (sd.) puhetta, jossa hän jakoi omakohtaisia muistoja Koivistosta. Lipponen itse sanoi tilaisuuden jälkeen halunneensa tuoda puheeseen tarinoita ja huumoria, jota juuri Koivistolla riitti.

Lipponen kuvasi päivää omalta osaltaan sanomalla, että se oli vaativa paikka, koska hän on ollut Koivistoa lähellä.

– Ihailen Tellervo Koivistoa, kuinka hän tämän päivän jaksoi. Pitkä päivä, todella pitkä, ja varmasti hänelle pitempi kuin muille, Lipponen sanoi.

Presidentti Koiviston haudan ympärillä seisoo kunniavartio hautajaispäivänä aina iltakymmeneen saakka.

Lähde: STT–Sanna Nikula, Susanna Jääskeläinen