Kansanedustaja Päivi Räsänen tarttuu kirjallisessa kysymyksessään vammaispalveluasetuksen mukaisten kuljetuspalveluiden laajentamiseen epilepsiaa sairastavalle.

Asetuksessa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (759/1987) säädetään kuljetuspalvelujen järjestämisestä. Asetuksen 4 §:n mukaan kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset.

Jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Kuljetukset voi kunta järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/92) 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla tai korvata 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle taksilla, invataksilla tai vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Asetuksen 5 §:n mukaan kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

– Epilepsiaa sairastaa noin 56 000 suomalaista eli yksi prosentti väestöstä. Jatkuvaa epilepsialääkitystä tarvitsee 36 000 henkilöä eli noin 0,7 prosenttia väestöstä. Epileptiset kohtaukset johtavat aikuisella lääkärin määräämään ajokieltoon, jonka pituus vaihtelee tilanteen vakavuudesta riippuen yhdestä kuukaudesta vuoteen saakka. Ajokielto voi olla myös yli vuoden mittainen, mikäli tutkimuksissa löytyy etenevä aivosairaus, kansanedustaja Päivi Räsänen muistuttaa kirjallisessa kysymyksessään.

– Ajokyky arvioidaan jokaisen epilepsiaa sairastavan kohdalla yksilöllisesti ja arvioinnin taustalla on liikenneturvallisuudesta huolehtiminen. Ajokielto vaikeuttaa epilepsiaa sairastavien arkea huomattavasti silloin, kun toimivia joukkoliikenneyhteyksiä ei ole. Esimerkiksi työssäkäynti voi estyä kokonaan, vaikka työkyky olisikin täysin tallella.

Ajokielto vaikeuttaa epilepsiaa sairastavien arkea huomattavasti silloin, kun toimivia joukkoliikenneyhteyksiä ei ole. Esimerkiksi työssäkäynti voi estyä kokonaan, vaikka työkyky olisikin täysin tallella.

Vammaispalveluasetuksen mukaisen kuljetuspalvelun saamisen edellytyksenä on vaikeavammaisuus ja kyvyttömyys käyttää julkisia joukkoliikennepalveluja. Nämä ehdot eivät epilepsiaa sairastavan kohdalla täyty. Huonot liikenneyhteydet eivät myöskään ole peruste vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun myöntämiseen. Kuitenkin sairaudesta johtuva ajokielto voi kokonaan estää työssäkäynnin, keskeyttää opinnot ja johtaa jopa pysyvään syrjäytymiseen. Monella ajokielto johtaa myös vastentahtoiseen muuttoon keskuskaupunkiin, jotta työssäkäynti mahdollistuu.

Asetuksessa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista säädetään 1 §:ssä, että kunnan tulee ehkäistä ja poistaa vammaisten henkilöiden toimintamahdollisuuksia rajoittavia esteitä ja haittoja siten, että he voivat toimia yhteiskunnan tasavertaisina jäseninä ja että vammaisten henkilöiden tarvitsemat palvelut ja tukitoimet järjestetään siten, että ne tukevat heidän omatoimista suoriutumistaan. Kunnan vastuulla on järjestää vammaispalvelulain mukaisia tukitoimia ja palveluja, jos epilepsiaa sairastava tarvitsee sairauden johdosta apua. Edellytyksenä ovat pitkäaikaiset ja erityiset vaikeudet suoriutua tavanomaisen elämisen toiminnoista. Useimmiten tarve kohdistuu liikkumiseen.

Kuljetuspalvelujen selkeämpi ulottaminen tilapäiseen ajokieltoon joutuneille, epilepsiaa sairastaville henkilöille tukisi nimenomaisesti heidän toimimistaan yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä ja heidän omatoimista suoriutumistaan. Tästä syystä asetuksen mukaiset kuljetuspalvelut tulisi ulottaa ajokieltoon joutuneelle epilepsiaa sairastavalle henkilölle esimerkiksi harkinnanvaraisina silloin, kun toimivia joukkoliikenneyhteyksiä ei ole.

Päivi Räsänen kysyy kirjallisessa kysymyksessään: ”Miten hallitus aikoo tukea väliaikaiseen ajokieltoon joutuneen epilepsiaa sairastavan omatoimista suoriutumista ja toimimista yhteiskunnan tasavertaisena toimimattomien julkisten joukkoliikenneyhteyksien tilanteessa?”

Kysymys jatkuu:

”Aikooko hallitus laajentaa vammaispalveluasetuksen kuljetuspalveluja koskevien säädösten soveltamista myös ajokiellossa olevien epilepsiaa sairastavien henkilöiden tilanteeseen?”