– Yleiskuva suomalaisen vanhusten hoivan tilasta on erittäin huolestuttava. Julkisuudessa olevat uutiset ja henkilökohtaiset palautteet kertovat samaa, karua kieltä kuin tehdyt tutkimukset ja kyselyt, totesi geriatrian emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä KD:n eduskuntaryhmän järjestämässä kansalaisinfotilaisuudessa 25. huhtikuuta.

Kivelän mukaan vanhusten hoidon eriarvoisuus on leimaa-antavaa nykypäivänä.

– Tutkimusten perusteella pitkäaikaishoivassa on erittäin paljon sellaista hoivaa, joka on yhtä kaukana tai kauempana kuin kuu on maasta verrattuna siihen, mikä tutkimusten ja oppikirjojen mukaan on hyvää hoivaa. Olen vakuuttunut, että meillä kuolee ihmisiä puutteelliseen ravinnonsaantiin.

Psyykelääkkeiden ja fyysisten rajoitteiden käyttö on yleistä iäkkäiden muistisairaiden laitoshoidossa ja kotihoidossa. Työuransa aikana Kivelä nosti esille vanhusten kemiallisen kaltoinkohtelun liialla lääkityksellä ja se saatiin WHO:n kaltoinkohtelun listalle.

Pitkäaikaishoivassa on erittäin paljon sellaista hoivaa, joka on yhtä kaukana tai kauempana kuin kuu on maasta verrattuna siihen, mikä tutkimusten ja oppikirjojen mukaan on hyvää hoivaa.

Kivelä muistutti, että kunnan on perustuslain mukaan turvatta jokaiselle kuntalaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

– Väitän, että meillä on yhteiskunnallista kaltoinkohtelua, eikä tämä perustuslain määräys toteudu.

– Vanhuspalvelulaki on tuonut jotain myönteistä ja on laki, johon voi vedota. Mutta kuinka paljon oikeusprosesseja on käynnistetty vanhuspalvelulain rikkomisen vuoksi, Kivelä pohdiskeli.

Kivelän mielestä yhteiskunnan pitää voida määrittää, minkä yhteiskunta takaa riittäväksi hoivan tasoksi, jotta nyt vanhenevat suuret ikäluokat pystyvät itse varautumaan hoivansa järjestämiseen siten, että tietty osa tulee yhteiskunnan takaamana, osa omin varoin tai läheisten ja ystävien avulla tuotettuna.

– Suurten ikäluokkien lapset eivät ole kovinkaan halukkaita vanhempiensa omaishoitajiksi. Jos aiotaan omaishoivaan luottaa, sitä on kehitettävä runsaasti.

Lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin maaliskuussa esittämät tulokset vanhusten kotihoidosta kertovat, että hoitajien sairauslomat lisääntyneet ja kotihoito pyörii pitkälti henkilökunnan joustamisen ja ylitöiden varassa. Peräti 41 prosenttia harkitsee nykyisen työnsä lopettamista.

– Meillä on aivan selvästi johtamisessa vajetta ja työn organisoinnin ongelmia, eikä alaisia kuunnella.

– Väkivallan uhkan lisääntymiseen keskeinen syy on muistisairauksien lisääntyminen ja hoitajien kova kiire. Muistisairas vanhus tarvitsee hoitajan aikaa ja kärsivällistä selostusta asioista, Kivelä totesi.

Pohjoismaisen vertailututkimuksen mukaan henkilökunnan määrä Suomessa on merkittävästi alempi niin koti- kuin laitoshoidossa kuin muissa Pohjoismaissa.

– On paljon viestejä vanhusten puutteellisesta ravinnonsaannista, kävelyn ja muun kuntoa ylläpitävän hoidon laiminlyönnistä ja painehaavoista. Brittiläiset geriatrit pitivät jo 80-luvun alussa painehaavoja mittarina hoidon huonosta laadusta ja niitä meillä on paljon, Kivelä kertoo.

Vanhuspalvelujen heikentymisessä ensimmäinen ”kuperkeikka” tapahtui Kivelän mukaan 1990-luvun laman aikaan. Toinen oli Kataisen hallituksen rakennepaketti, jolla piti säästää 300 miljoonaa euroa vanhustenhoidosta. Laitoshoitoa karsittiin nopeasti, vaikka saatavilla ei ollut  riittävästi ympärivuorokautista palveluasumista.

– Silloin alettiin korostaa yliampuvasti kotona asumista. Myös ympärivuorokautinen palveluasuminen on tutkijoiden mukaan määriteltynä kotona asumista, samoin yhteisöllinen senioriasuminen. Joka neljäs kotihoidossa oleva haluaisi ympärivuorokautiseen palveluasumiseen.

– Tämä maa on vanhentunut nopeammin kuin mikään muu Euroopan maa. Yli 85-vuotiaiden määrän kasvu on ollut niin nopeaa, ettei vanhuspalveluja ole kyetty saamaan kuntoon. Vanhustyön ja geriatrian koulutukseen ja tutkimukseen on kyllä panostettu. Kuitenkin uusia hoivamuotoja on kehitetty tarpeeseen nähden liian hitaasti.

Iäkkäiden määrän nopeaa lisääntymistä tulevaisuudessa kuvaa se, että Tilastokeskuksen arvioiden mukaan vuoteen 2030 mennessä yli 95-vuotiaiden määrä tulee lähes tuplaantumaan ja 75-84-vuotiaidenkin määrä kasvaa nykyisestä noin 60 prosentilla.

Vanhuspalveluissa tarvitaan kokonaisvaltaista, jokaisen hoivamuodon kehittämistä, oikeudenmukaista palvelujen rahoitusta, henkilökunnan lisäämistä ja uusia palvelumuotoja. Rahaa tähän tarvitaan.

Kivelän mukaan iäkkäiden määrän eikä palvelurakenteen tarpeen muutoksia ole otettu riittävästi huomioon. Iäkkäiden syrjintä sekä yleinen välinpitämättömyys heikommista ja myös lakien noudattamisesta on lisääntynyt Suomessa.

–  Mutta huono taloudellinen tilanne ei anna valtuuksia ihmisarvon polkemiseen, Kivelä korosti.

–  Vanhuspalveluissa tarvitaan kokonaisvaltaista, jokaisen hoivamuodon kehittämistä, oikeudenmukaista palvelujen rahoitusta, henkilökunnan lisäämistä ja uusia palvelumuotoja. Rahaa tähän tarvitaan: aivan selkeää rahaa, Kivelä kiteytti.

Kivelä kertoi iloitsevansa siitä, että vanhusasianvaltuutetun viran perustamisen tarpeellisuus on nostettu uudelleen esille KD:n ja useiden järjestöjen kautta.

Kivelän alustus pdf-esityksenä on luettavissa tästä.