Muilla puolueilla kyvyttömyys tunnistaa Kristillisdemokraattien itsenäinen poliittinen rooli
27.5.2018 klo 11:38
Kolumnit
Aki Ruotsala
Olen ollut Kristillisdemokraattien jäsen aikuisikäni. Ajanjaksoon on kuulunut tehtäviä eri vaikuttamisen tasoilla: eurooppalaisesta yhteistyöstä eduskuntaryhmään ja paikallisosaston kautta kaupunginvaltuustoon.
Olen tutustunut toinen toistaan hienompiin ihmisiin, jotka tekevät pyyteetöntä vaikuttamistyötä puolueessa. KD:n 60-vuotisjuhlassa eri sukupolvet eri puolilta henkivät sitä spirittiä, joka minutkin aikanaan houkutteli mukaan riveihin.
Muiden puolueiden toimijoilla on kyvyttömyyttä tunnistaa KD:n itsenäistä poliittista roolia. Tämä on painanut mieltäni koko poliittisen urani ajan. Tämä näkyy myös KD:n sisäisenä leimakirveiden heiluntana, kun puolueen toimintaa arvostellaan milloin liian oikeistolaiseksi, milloin vasemmistolaiseksi.
Joskus sain kuulla olevani ”jeesusdemari”, joskus liikkeellä oli varma huhu siitä, että puolue sulautuu osaksi Keskustaa. Sitten meitä kehotettiin yhdistämään voimamme perussuomalaisten kanssa ja nyt suosituin mantra on, että olemme Kokoomuksen apupuolue.
Joskus sain kuulla olevani ”jeesusdemari”, joskus liikkeellä oli varma huhu siitä, että puolue sulautuu osaksi Keskustaa. Sitten meitä kehotettiin yhdistämään voimamme perussuomalaisten kanssa ja nyt suosituin mantra on, että olemme Kokoomuksen apupuolue.
Minulle kaikki tämä kertoo puolueesta, joka on valmis aitoon yhteistyöhön.
KD on kasvanut 60 vuodessa todelliseksi yhteispelaajaksi, joka osaa ulosmitata poliittisen painoarvonsa eri yhteistyökokoonpanoissa. Kuntavaaleissa 2017 Kristillisdemokraateilla oli vaaliliittoja lähes kaikkien puoluekentän toimijoiden kanssa.
Politiikan uskottavuus ja tekemisen tavat ovat nyt melkoisessa mankelissa. Perinteistä parlamentarismia haastetaan erilaisten ulkoparlamentaaristen liikkeiden ja kansalaisaloitekampanjoiden kautta. Ne kyseenalaistavat puolueiden, myös KD:n, kyvyn tehdä yhteistyötä, luoda uutta ja johtaa kansakuntaa.
Valmiutumme yhteistyöhön ja rohkeus rakentaa tulevaisuutta voivat toimia uudenlaisen politiikan polttoaineena. Se vaatii ennakkoluulottomuutta ja päätöksentekokykyä. Onko meistä siihen?