Elokuussa 1938 SS Ariadne-aluksella matkustaneelta 53 juutalaiselta kiellettiin maihinnousu Suomeen, ja heidät lähetettiin takaisin natsi-Saksaan. Juutalainen seurakunta oli tarjoutunut pitämään huolta itävaltalaispakolaisista ja kustantamaan heidän ylläpitonsa. Mutta huolimatta anteliaasta tarjouksesta silloinen sisäministeri Urho Kekkonen päätti, että juutalaiset käännytetään.

80 vuotta sitten Suomi käännytti SS Ariadne-laivalla saapuneet 53 juutalaispakolaista takaisin natsi-Saksaan. Heidän kohtalonsa on yhä selvittämättä.

– Milloin Suomen hallitus pyytää anteeksi sitä, että se petti nämä juutalaispakolaiset, kysyy European Coalition for Israel -järjestön johtaja Tomas Sandell.

Hänen järjestönsä piti yhdessä Helsingin juutalaisen seurakunnan kanssa käännytetyille muistohetken maanantai-iltana 20. elokuuta 2018, täsmälleen 80 vuotta käännytyksen jälkeen.

– Vähintä, mitä voimme vaatia, on että valtiovalta myöntää määrärahan akateemiseen tutkimukseen asiasta, niin että tapaus voidaan tutkia perusteellisesti. Silloin voidaan selvittää noiden 53 juutalaisen kohtalo, mukaan lukien sen lapsen, joka syntyi Helsingissä 19. elokuuta 1938., Sandell sanoo.

Hän muistuttaa, että virallisessa suomalaisessa historiankirjoituksessa mainitaan ainoastaan, että kahdeksan juutalaista luovutettiin natsi-Saksaan osana yhteistä sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Valtiovallalta vei tosin 58 vuotta tunnustaa tämäkin tosiasia. Lopulta se tehtiin pystyttämällä muistomerkki Tähtitorninmäelle Helsinkiin vuonna 2000 ja pyytämällä tekoa virallisesti anteeksi juutalaiselta seurakunnalta.

Mutta mitä Suomeen pyrkineille 53 juutalaiselle pakolaiselle oikein tapahtui?

European Coalition for Israel-järjestön puheenjohtaja Tomas Sandell kertasi elokuun 1938 tapahtumia puheessaan. Israelin Suomen suurlähettiläs Dov Segev-Steinberg kuuntelee.

Sandell kertoo, että jo elokuussa 1938 SS Ariadne-aluksella matkustaneelta 53 juutalaiselta kiellettiin maihinnousu Suomeen, ja heidät lähetettiin jo seuraavana päivänä takaisin natsi-Saksaan.

Mitä tapahtui lapselle, joka syntyi Helsingissä 19. elokuuta 1938?

– Laivassa oli viimeisillään raskaana oleva nainen, jonka annettiin synnyttää lapsensa Helsingissä, mutta sitten hänet vietiin nopeasti takaisin alukselle.  Sekä hallituksen keskustelujen pöytäkirjaotteet että käännytystä koskevat lehtikirjoitukset antavat ymmärtää, että Suomessa oltiin hyvin tietoisia siitä, mikä juutalaispakolaisia natsi-Saksassa odottaisi.

Vain kuukautta aikaisemmin kansainvälinen pakolaiskonferenssi Evianissa Ranskassa oli epäonnistunut löytämään ratkaisun juutalaisten pakolaiskriisiin. Kristalliyöhön oli elokuussa 1938 aikaa enää kolme kuukautta.

Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik kertoi avauspuheessaan, että seurakunta oli 1938 tarjoutunut pitämään huolta itävaltalaispakolaisista ja kustantamaan heidän ylläpitonsa. Mutta huolimatta anteliaasta tarjouksesta silloinen sisäministeri Urho Kekkonen päätti, että juutalaiset käännytetään.

Niinpä kyseessä olleita 53:ä juutalaista on siitä syystä kansan suussa kutsuttu ”Kekkosen juutalaisiksi”.

Muistotilaisuuteen osallistunut eduskunnan Israel-ystävyysryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Peter Östman pyysi omasta ja ryhmänsä puolesta anteeksi käännytystä ja sanoi, että tapahtuma on vuonna 1942 luovutettujen juutalaisten ohella häpeäpilkku Suomen historiassa.

Muistohetki, joka pidettiin kahdeksan luovutetun juutalaisen muistomerkin luona, oli ensimmäinen laatuaan. Tilaisuuden järjestäjät European Coalition for Israel ja Helsingin juutalainen seurakunta pitävät kuitenkin mahdollisena, että tästä voisi tulla uusi perinne, ainakin kunnes hallitus päättää tutkia asian.

Muistohetkeen osallistuivat myös Israelin Suomen-suurlähettiläs Dov Segev-Steinberg sekä rabbi Simon Livson Helsingin juutalaisesta seurakunnasta.