Kaikki liikkeet ja instituutiot tuppaavat ajan saatossa vaurastumaan ja jämähtämään paikalleen. Aluksi oltiin altavastaajia, oli jokin yhteiseksi koettu hyvä – ideaali, jonka puolesta taistella. Kun taistelu sitten oli voitettu, jäi jäljelle eturyhmä ja lopulta vain saavutettu etu – tuo kaiken elämän ja kilvoittelun tappava orjantappura.

On kovin mielenkiintoista, että Ajatushautomo Kompassin kustantama, kristillisdemokraattisen liikkeen aatehistoriasta kertova kirja on otsikoitu ”Yhteinen hyvä”. Pamfletin kirjoittajan Esa Erävalon mukaan kristillisdemokraattinen liikehdintä on alun perin synnyttänyt niin sanotun ”kolmanneksi tien” yleispuolueita, eikä luokkapohjaisia eturyhmäliikkeitä.

”Toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa kristillisdemokraattiset puolueet korostivat niiden luokkapohjaisuuden ylittävää luonnetta ja konsensushakuisuutta mm. termillä luokkien välinen puolue, ”inter-class party”. Kristillisdemokratian perusajatuksena on ollut luoda yhteiskuntaluokkien välistä kompromissia ja integraatiota politiikalla, joka antaa markkinataloudelle ihmisen kasvot ja sosiaalipolitiikalle markkinatalouden kriteerit ja perustan”, kirjoitetaan Merja Eräpolun aiheeseen liittyvässä pro gradu –työssä.

Lukion yhteiskuntaopin oppikirjassa meille kerrottiin, että politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Mutta onko politiikassa kyse pyyteettömästä yhteisen hyvän puolustamisesta?

On ihan hyvä kysyä tätä itseltäänkin säännöllisesti. Yhteinen hyvä on vain yksi näkökulma siihen, mitä politiikka on.

Ikuinen kysymys on sekin, ketkä kaikki kuuluvat ”yhteisten” joukkoon? Kuuluvatko nekin, jotka ajattelevat eri tavalla? Entä ne, jotka ovat kovin erilaisia – tai jopa vihaavat sinua? Miten on muiden maiden asukkaiden laita, vai rajautuuko yhteinen etu esim. kansalaisuuden, rodun tai uskonnon mukaan…?

Saavutettujen etujen puolustaminen ja eturyhmäajattelu sopii varsin heikosti yhteen kristinuskon peruseetoksen kanssa. Politiikkaan kuitenkin väistämättä kuuluu myös oman viiteryhmän etujen puolustaminen ja sikäli kun kristillisdemokratiakin on vain yhdenlaista eturyhmäpolitiikkaa muiden joukossa, on ihan hyvä antaa paino tuolle jälkimmäiselle sanalle silloin, kun puolueen nimeä pidetään esillä. Ettei mene puurot ja vellit sekaisin.

Toisaalta on niin, että tämän maailman ja hyvinvointimme ovat pitkälti rakentaneet ihmiset, jotka uskoivat yhteiseen hyvään. Ihmiskunnan tarinassa on toinenkin syvä perusvire kuin pelkkä eläimellinen taistelu reviiristä ja saaliista.

Jokaisen vaikuttajan on jossain vaiheessa päätettävä, tavoitteleeko elämässään kasvua vai hedelmää.

Saavutettujen etujen puolustajista ei lauluja kirjoiteta. Mutta jotkut niistä, jotka ajoivat yhteistä etua, jäävät historiaan. Saavutetut edut – olivat ne valtaa, kunniaa tai taloudellisia etuja, vetävät puoleensa tietynlaista väkeä. Esimerkkien lista on loputon. Ettei haukuttaisi muita, mainitaan esimerkkinä vaikka Italian kristillisdemokraattien surullinen loppu.

Saavutettuja etuja on kautta aikain puolustettu säädyissä, killoissa, puolueissa, etujärjestöissä – jopa uskonnollisissa instituutioissa. Yleensä saavutetut edut ovat nollasummapeli: se minkä sinä saat, on minulta pois. Loputtomassa kakunjaossa ja osaoptimoinnissa ei ole olemassa ”totuutta”.

Jos totuudella ei saavuta valtaa, rehellisyydellä ja yhteisen hyvän etsimisellä ainakin voittaa itsekunnioitusta.

Siis pää pystyyn, vaikka tie olisikin kivinen. Mitään sen parempaa ei kukaan ole luvannutkaan.

PS: Suosittelen lukemaan Esa Erävalon kirjan ”Yhteinen hyvä – johdatus kristillisdemokratiaan”. Voit tilata juuri ilmestyneen kirjaan hinta 12 euroa +postituskulut osoitteella [email protected].

Kirjoittaja Tapio Luoma-aho työskentelee KD eduskuntaryhmän ryhmäkansliassa ja on Ajatushautomo Kompassi ry:n hallituksen jäsen.