Isänä oleminen on koukuttavaa. Se tekee minut tarvituksi. Katsettani, kosketustani, ohjaustani kaivataan. Lapsi pyytää syliin tai huutaa isiä katsomaan lumiveistostaan. Saan ihailla, leikkiä, lohduttaa ja olla läsnä. Elämäni tärkeimpiä tehtäviä.

Olen huomannut, että lapset peilaavat kasvaessaan itseään vanhempiinsa. Minkälaisen esimerkin ja perinnön lapselleen antaa hoitaessaan yhteiskunnallisia luottamustehtäviä? Muistaako lapsi kenties vain poissaoloni ja sen, etten ollut paikalla silloin kun jotain merkittävää tapahtui? Vai oppiiko hän kasvaessaan arvostamaan ponnistelujani yhteisen hyvän eteen?

Ehkä suhtautumiseen vaikuttaa se, miten politiikasta puhutaan kotona. Lapsuudenkodissani siitä puhuttiin avoimesti. Saattaa olla, että se vaikutti siihen, että minä ja kaksi veljeäni seurasimme isäni jalanjäljissä mukaan kunnallispolitiikkaan.

Kutsumuksen sanotaan olevan siellä, missä taidot ja motivaatio kohtaavat maailman tarpeet. Kaikki me politiikassa toimivat vanhemmat olemme nähneet ja kohdanneet maailman tarpeet lähellämme, kotona, lapsissamme. Monelle oman perheen merkitys ajaakin puolustamaan tärkeitä asioita politiikassa. Vanhemmuus koetaan tärkeänä motivaattorina parempaa tulevaisuutta lapsille rakennettaessa. Niin on myös omalla kohdallani.

Tänään perhearvojen puolustaminen on tärkeämpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin itsenäisen Suomen historiassa

Tänään perhearvojen puolustaminen on tärkeämpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin itsenäisen Suomen historiassa. Syntyvyyden lasku ja huoltosuhteen heikkeneminen ovat seurausta yhteiskuntamme taantumisesta perhekeskeisyydestä kohti itsekeskeisyyden aikaa. Tarvitsemme perhe- ja lapsiystävällistä politiikkaa.

Parhaat perhepolitiikan asiantuntijat ja puolustajat asuvat lapsiperheissä. Siksi meidän isien ja äitien on lähdettävä liikkeelle. Siksi minä lähden liikkeelle.

Kirjoittaja Aki Ruotsala on puoluevaltuuston puheenjohtaja, isä ja eduskuntavaaliehdokas