Mikä saa haluamaan äidiksi tai isäksi tai lapsiperheelliseksi?

Kuuluisa biologinen kello taitaa jätättää tai sitten sen ajanlasku kannattaa jo unohtaa. Tilaston mukaan nykyiset kolmikymppiset ovat entistä useammin yksinasuvia, lapsettomia ja opiskelevat edelleen. Sekä työuran alku että perheen perustaminen lapsen saamisineen siirtyvät eteenpäin.

Joskus esimerkillä on voimaa. Kaveripiiriin voi tulla vauvabuumi, kun joku sen aloittaa.

Tilastot ovat nyt karut. Ennakkotietojen mukaan Suomen syntyvyys romahtaa tänä vuonna rajusti jopa viimevuotisesta ennätyksellisen alhaisesta luvusta.

Suomalainen sananlasku ei kukkokaan käskien laula on käyttökelpoinen tässä erinomaisen intiimissä asiassa. Tokkopa kukaan lähtee synnytystalkoisiin siksi, että syntyvyys on romahtanut.

Suomalainen sananlasku ei kukkokaan käskien laula on käyttökelpoinen tässä erinomaisen intiimissä asiassa. Tokkopa kukaan lähtee synnytystalkoisiin siksi, että syntyvyys on romahtanut.

Näin herkässä ja henkilökohtaisessa asiassa ei motiivina varmaankaan ole kansallinen solidaarisuus. Eivät tulevat vanhemmat tavoittele Suomeen mahdollisimman hyviä veronmaksajia, huoltosuhteen korjaajia tai eläkkeiden maksun turvaajia, vaan itselleen omaa pienokaista ja perheen täydentäjää.

Viron alhainen syntyvyys on saatu nousuun korottamalla lapsilisiä roimasti ja maksamalla erityistä synnytysrahaa. Puolan juuri käydyissä parlamenttivaaleissa menestynyt PIS eli Laki ja oikeus –puolue oli luvannut muhkeat korotukset lapsilisiin.

Suomen Kristillisdemokraateilla on ollut monta hyvää ideaa syntyvyyden nostamiseksi. Kaikki eivät saa lasta, vaikka kuinka haluaisivat. Mutta jospa niille, jotka saisivat, annettaisiin lisätukea. Synnytystonnille naureskeltiin, mutta tällainen kertakorvaus tukisi kuitenkin mukavasti pienen elämän alkua.

Asenneilmastokin voisi muuttua. Muuten uhkaa käydä niin, että itse- ja yksilökeskeisyys voittavat perheen joukkovoiman.

KD haluaa pitää kiinni myös vanhempien oikeudesta itse päättää, miten heidän lapsensa hoidetaan ja kuka häntä hoitaa. Muutosta kaivattaisiin niin yhteiskunnan lapsimyönteisyyden lisäämiseksi kuin myös politiikan keinovalikoimaan. Asenneilmastokin voisi muuttua. Muuten uhkaa käydä niin, että itse- ja yksilökeskeisyys voittavat perheen joukkovoiman.