Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomen kristillinen kulttuuriperintö oli selvästi näkyvillä kouluissa, päiväkodeissa ja lehdistössä. Aamunavaukset saivat olla sisällöltään tunnustuksellisia ja ne lähetettiin usein keskusradioista. Moni muistaa vielä, että ennen ruokailua noustiin seisomaan ja luettiin ruokarukous. Päivälehdissä oli päivyrisivu, jossa saattoi muun ajankohtaisen keskellä olla raamatunjae tai muu hartausteksti.

Suomi on ollut rautaesiripun rajanaapuri, idässä ja etelässä olivat Varsovan liitto, Neuvostoliitto ja Neuvosto-Viro. Salakuljettajat yrittivät viedä sosialistiseen ja ateistiseen itänaapuriin Raamattuja.

Heilurin liikkeet ovat olleet erisuuntaisia idässä ja lännessä.

Neuvostoliitto mureni kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja vainottu maanalainen seurakunta vapautui. Uskovia muutti länteen. Mutta lauha aika alkoi pian jäähtyä, ja kristillisten järjestöjen vapautta viedä Venäjälle humanitääristä ja hengellistä tukea alettiin rajoittaa. Sen sijaan totalitarismin talviunessa nukkunut ortodoksikirkko heräsi ja pääsi vallanpitäjien käsipuoleen.

Mielensäpahoittajien Suomessa Raamattu on alkanut loukata ihmisiä, kuten on tänä syksynä nähty. Mutta pitäisikö  sen siteeraaminen sen vuoksi kieltää?

Saman kolmen vuosikymmenen aikana Länsi-Euroopan maat ovat rajusti maallistuneet. Jos kirkko vielä onkin keskellä jokaista kylää, ei kristillisyys enää näy. Se ei saa näkyä. Vapaudesta sanoa ja uskoa on tullut vaarallista. Aivan kuin kristilliset tavat ja perinteet olisivat muuttuneet vahingollisiksi. Aivan kuin kirkkorakennus jo turmelisi lapsen, jos hän joutuisi sinne joulujuhlaa ja tai joulukirkkoa viettämään. Tuntuu absurdilta, että tavallinen ja perinteinen, totuttu ja turvallinen, muuttuisi vahingolliseksi ja kartettavaksi. Mielensäpahoittajien Suomessa Raamattu on alkanut loukata ihmisiä, kuten on tänä syksynä nähty. Mutta pitäisikö  sen siteeraaminen sen vuoksi kieltää?

Kristillisdemokraatit tekee kaikkensa, että sanan- ja uskonnonvapaus saisivat säilyä. Puolue haluaa puolustaa yhtä lailla jokaisen sananvapautta ja uskonnonvapautta. Niin sen, joka perustaa ajatuksensa ja aatteensa kristillisille arvoille, kuin senkin, joka ne kieltää ja hylkää.