Natsi-Saksa opetti miten lyhyt matka on sanoista tekoihin, Susanna Kokkonen muistuttaa
17.2.2020 klo 12:48 Elämäntapa Merja Eräpolku
– Emme koskaan aloita matkaa tuhoon sieltä, mihin sen päätämme. Emme opiskele holokaustia vain historiallisena tapahtumana, vaan ymmärtääksemme suunnan, johon kuljemme nyt, sanoo holokaustiasiantuntija, tohtori Susanna Kokkonen.
Matka vihasta kansanmurhaan oli pelottavan lyhyt, samoin natsipropagandasta Saksan median täydelliseen hallintaan. Matka pakkosterilisoinneista ja armokuolema-ohjelmasta kaasukammioihin ja kuolemanleireihin oli vielä lyhyempi.
Susanna Kokkonen muistuttaa, että muutokset saksalaisessa yhteiskunnassa tapahtuivat nopeasti, mutta asteittain. Tutkijoiden mukaan 1930-luvulla natsihallinto odotti kansalaisten ja kirkon reaktioita.
Mitä enemmän pahuus muutti yhteiskuntaa, sitä vaikeammaksi reagoiminen kävi.
– Pahuus seurasi yhteisön ja yksilöjen lukuisia vääriä valintoja. Ja tämä on se vaara, johon jokainen sukupolvi joutuu vastaamaan omassa ajassaan. Yad Vashemin seinällä on lause: “Mikään valtio ei ole vain sitä, mitä se tekee. Se on sitä, minkä se sallii tehtävän”.
– Me olemme sitä, mitä teemme – mutta myös sitä, minkä jätämme tekemättä, Susanna Kokkonen korostaa.
Holokaustin aikana jotkut ihmiset pystyivät toimimaan toisten puolesta oman henkensä vaarantaen. Heitä kutsutaan ’maailman vanhurskaiksi’.
– Ympäröivän pahuuden tunnistaminen ja toisen ihmisen elämän arvon tajuaminen oman henkensä uhalla tarkoittaa syvällistä ymmärtämystä ihmisen merkityksestä. Ihmisarvo tai sosiaalisen oikeuden käsite ei tulekaan valistusfilosofeilta tai vasemmistolaisilta poliittisilta liikkeiltä, vaan Jumalan luomistyöstä.
– Jos ihmisen eettistä käyttäytymistä ja moraalisia valintoja ohjaavat vain hänen sisältään tulevat impulssit, silloin viime kädessä ihmisen itsekkyys on hänen hyvyytensä mittapuu ja tiekartta. Jos näin on, niin kaikenlainen taloudellinen hyöty ja oma sosiaalinen tai poliittinen etu on tärkeämpää kuin suuret moraaliset kysymykset.
Ihmisarvo ei tule valistusfilosofeilta tai vasemmistolaisilta poliittisilta liikkeiltä, vaan Jumalan luomistyöstä.
Kokkosen mukaan siksi on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että vain ihmisen itsensä ulkopuolelta tuleva moraalinen velvoite tai käsky voi saada ihmisen toimimaan oikein tilanteissa, joissa valinnat maksavat kalliisti.
Natsien ensimmäinen väkivaltainen ja avoimesti kaikkia juutalaisia vastaan kohdistunut hyökkäys oli nimenomaan kristalliyön synagogien polttaminen, rukouskirjojen häpäiseminen ja Toora rullien tuhoaminen. Ne edustavat Jumalan lakia ja ihmisarvoa, joka on myös länsimaisen oikeuden perusta.
– Jos emme enää tunnusta yhteiskuntamme perustaksi juutalaiskristillisiä arvoja, voimme vain kysyä, millä tuo perustus korvataan, Kokkonen pohtii.
– Toisen maailmansodan jälkeinen poliittisen vapauden ja taloudellisten mahdollisuuksien kulta-aika Euroopassa on ollut ohi jo jonkin aikaa. Kasvava antisemitismi on yksi selkeä merkki tämän aikakauden päättymisestä.
Kokkosen mukaan traagista on, että antisemitismi kasvaa samoissa valtioissa, jotka taistelivat aikoinaan natsimiehitystä vastaan.
EU:n Perusoikeusvirasto FRA on tutkinut Euroopan juutalaisten tilannetta viimeksi joulukuussa 2018. Raportin mukaan monissa juutalaisyhteisöissä vallitsee suuri turvattomuus, ja jatkuvasta häirinnästä on tullut osa elämää Euroopassa. Suurinta osaa häirinnästä ei raportoida. Osittain se on peiteltyä ja kätkettyä, ja sitä esiintyy myös syrjinnän muodossa.
Maailman juutalaisuutta edustavaan Israelin valtioon kohdistuu suuria ennakkoluuloja ja paljon vihaa. On helpompaa puhua perinteisemmästä juutalaisvihasta kuin myöntää, että antisemitismi vaikuttaa myös jatkuvan Israeliin kohdistuvan negatiivisen huomion ja kohtuuttomien vaatimusten takana.
– Irrationaalinen antisemitistinen viha yhdistää tahoja, joilla ei ole mitään muuta yhteistä, Kokkonen sanoo.
– Jopa niin kutsuttua kaikkein suvaitsevaisinta poliittista siipeä edustavat poliitikot ovat valmiita radikaaleihin tekoihin oman antisemitistisen agendansa edistämisessä. Kestämättömäksi tämän tilanteen tekee se, että puoluetoverit ja ministerit, jotka ovat nimenomaan lainsäätäjiä, puolustavat lainrikkojaa.
Irrationaalinen antisemitistinen viha yhdistää tahoja, joilla ei ole mitään muuta yhteistä.
Israelin pahin vihollinen Iran on maailman toiseksi pahin toisinajattelijoiden teloittajana. Marras-joulukuun 2019 mielenosoitusten aikaan Iranissa satoja murhattiin ja noin 7000 ihmistä vangittiin.
– Kuinka tärkeitä ihmisoikeudet ovat Euroopan hallituksille, kun useat maat lähtivät viime vuoden lopulla mukaan Instex-mekanismiin, joka mahdollistaa Iraniin kohdistuvien kauppapakotteiden kiertämisen, Kokkonen kummastelee.
– Vaikka Irania ei haluta arvostella, koska se kieltää holokaustin tai uhkaa Israelia ydinaseiskulla, tulisi sen ihmisoikeustilanteen herättää voimakkaita reaktioita. Toki EU on myös sitoutunut tukemaan YK:n jäsenvaltioita myös Israelia tällaisissa tilanteissa.