– Uskoin jo kohtalooni, että syvä masennus ja ahdistuneisuus olivat sallimus. En koskaan toipuisi niistä, toimittaja-tiedottaja Merja Eräpolku kertoo sairautensa pahimmasta vaiheesta. Hän sairasti 2017 loppuunpalamisen ”kaikilla mausteilla” – mutta toipui.

Merja Eräpolku kertoo, että 30 työvuoden aikana on tullut erityisesti vaalien aikana todella kuormittavia jaksoja. Pitkään Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän pääsihteerinä toiminut Eräpolku on nykyisin ryhmän tiedottaja sekä KD-Lehden toimittaja.

Hän oli kokenut uupumisen jo 2000-luvun alkupuolella, mutta 2017 tuli puolen vuoden poissaolo töistä. Eräpolku kertoo uupumisestaan, syvästä masennuksesta ja niistä selviämisestä KD-Kompassi -ohjelmassa. Haastattelu tulee Radio Deiltä maanantai-iltana klo 22.35, mutta sen voi kuunnella myös täältä.

– Silloin 2017 burnoutiini liittyi monia eri oireita, kuten vakavaa ahdistuneisuutta, pahaa unettomuutta ja syvä masennus.

Tilanne alkoi paheta syksyllä 2016, jolloin Eräpolku koki itsensä koko ajan hyvin väsyneeksi. Samanaikaisesti hänellä oli elämässä uusia, innostaviakin luottamustehtäviä. Alkoi kuitenkin tulla unohtamisia, kuten joidenkin suomen kielen sanojen tai nimien. Unohtelut säikäyttivät Eräpolun.

– Lääkäri tarjosi minulle mielialalääkkeitä, mutta sellaisten kanssa en suostunut pelleilemään, Eräpolku kuvailee nyt, kolme ja puoli vuotta jälkikäteen.

Vuoden 2017 alussa nukkuminen loppui lähes kokonaan. Unettomuusjaksoja oli ollut aiemminkin. Tähän uuteen tilanteeseen saattoi viedä tyttären mahdollisimman surkeasti alkanut vaihto-opiskelujakso Argentiinassa.

– Hänet ryöstettiin ensimmäisenä päivänä, ja sen jälkeen minä valvoin aina öisin ja odotin saavani kuulla, ovatko asiat toisella puolen maailmaa hyvin.

Tammikuussa 2017 Merja Eräpolku koki, ettei aivoissa raksuta mikään. Kurkkua kuristi, ruoka ei mennyt alas.

– Enkä pystynyt päättämään yksinkertaisiakaan asioita. Oli monenlaisia psykosomaattisia oireita. Sitten iskivät valtava ahdistuneisuus ja paniikkihäiriöisyys. En myöskään halunnut jutella kenenkään kanssa, sanoo muuten sosiaalinen ja vilkas Eräpolku.

Kun hän joutui jäämään sairauslomalle, iski syyllisyys. Hän tunsi itsensä petturiksi.

– Kuntavaalit olivat tulossa. Oli vahva kokemus, että olen pettänyt työyhteisöni ja joku muu joutuu kantamaan työtaakkani.

– Sitten tuli merkityksettömyys. Tunne, että tämä on kohtaloni. En voi tästä selvitä.

Kuolema alkoi näyttäytyä jopa mahdollisuutena, ja Eräpolku mietti, miten voisi jouduttaa kuolemaansa.

– Halusin vain nukahtaa eli siis kuolla. Samalla tunsin siitä suurta syyllisyyttä, kun ajattelin lapsiani ja läheisiäni.

Hän sai myös hyväätarkoittavaa tukea.

Sano sitten tuollaiselle ihmiselle, että tee jotain mikä on mukavaa! Ei ollut mitään, mitä olisin halunnut tehdä.

– Sain sellaisia neuvoja, jotka silloin tuntuivat pilkalta. En pystynyt tekemään mitään, en lukemaan, en katsomaan televisiota, en kuuntelemaan radiota. En kyennyt lähtemään yksin lenkille. En mennyt kauppaan, en voinut ajaa autoa.

– Sano sitten tuollaiselle ihmiselle, että tee jotain mikä on mukavaa! Ei ollut mitään, mitä olisin halunnut tehdä.

Paraneminen alkoi yllättävästä tilanteesta. Kevät oli jo pitkällä, kun sisko sai houkuteltua Merja Eräpolun pois kotoa. Rohkea ja aktiivinen toimija oli siinä vaiheessa niin kipeä, että hänelle oli saavutus uskaltautua julkiseen liikenteeseen. Hän matkusti siskon perheen luo.

Siskokset päätyivät hengelliseen tilaisuuteen. Pastori kyseli, mitä kuuluu. Sisko vastasi Merjan puolesta, että ”tuolla ei mene kovin hyvin, voisitko rukoilla hänen puolestaan”.

– Uskoin, että Jumala oli sallinut minulle tämän sairauden, ja oletin sen olevan kohtaloni, etten ikinä pääse siitä eroon. Kerroin tilanteeni pastorille.

Pastori vastasi Merja Eräpolulle sanoin ja teoin, jotka olivat vapauttavat.

– Hän totesi, että hän tietää, ettei siinä pimeydessä ole mitään valoa – ja alkoi itkeä. Sitten hän rukoili puolestani.

Paraneminen alkoi tuosta tilanteesta.

Merja Eräpolulla oli todella paljon tukea toipumisessaan.

– Minulla oli apunani upea työterveyslääkäri, psykiatri ja kristitty terapeutti. Unettomuuteeni tarvittiin kolmea eri lääkettä, jotta minut saatiin alunperin nukkumaan.

Eräpolku oli pelännyt psyyken lääkkeiden käyttämistä, lukenut kauhukertomuksia sivuvaikutuksista ja kammonnut riippuvuutta.

– Sitten kun sopivat lääkkeet löytyivät, ne alkoivat tehota.

Hän kokee, että rukoustuki ja ystävien tuki ovat olleet korvaamattoman tärkeät.

– Mutta kaikki ammattiapu kannattaa ottaa vastaan, joka on saatavissa, hän kehottaa.

Haastattelu kokonaisuudessaan Radio Deissä ma 20.4. klo 22.35

Tiedottaja-toimittaja Merja Eräpolku kertoo syvästä masennuksesta toipumisesta, Kristiina Kunnas haastattelee. Voit kuunnella koko KD-Kompassi -ohjelman myös täältä