Koronaepidemia aiheutti ison muutoksen myös Lapinlahden helluntaiseurakunnan työhön. Lähikontakteihin perustuva toiminta ja tilaisuudet ovat tauolla, samoin diakoniatyön vapaaehtoiset. Seurakuntalaisiin on oltu yhteydessä puhelimitse ja tilaisuudet pidetään netissä.

Roope Knapp toimii Lapinlahden helluntaiseurankunnan osa-aikaisena diakoniatyöntekijänä. Hänen pääasiallisena työnään on vastata seurakunnan ruokatyöstä ja diakonian normaaliajan maanantaitilaisuuksista, pitää yhteyksiä ja tehdä kotikäyntejä.

– Meillä on aktiivinen parinkymmenen vapaaehtoisen porukka normaalisti ruokatyössä, josta moni aiemmin passiivinen seurakunnan jäsen on löytänyt paikkansa palvella Jumalaa ja lähimmäisiä. Koska he ovat pääosin eläkeikäisiä ja osa riskiryhmäläisiä, päätimme vapauttaa heidät kaikki epidemia-ajaksi. Nyt olen lähes yksinään pyörittänyt työtä, Roope Knapp kertoo.

Hän käy kolmesti viikossa hakemassa ruokaa muutamasta elintarvikeliikkeestä. Lisäksi seurakuntaan saapui maaliskuun lopulla 1 200 kilon erä EU:n kuivamuonaa. Osa tarvitsijoista hakee avustusruokaa seurakunnan tiloista, mutta isolle osalle viedään kotiin.

– Tässä on ollut myös iso muutos asiakaskunnassa. On syntynyt paljon uusia kontakteja, Knapp kertoo.

Hän iloitsee hyvästä yhteistyöstä paikallisen luterilaisen seurakunnan diakonien kanssa. Koska heille EU-kuorma tulee vasta toukokuussa, ovat he välittäneet kyselijöille Roope Knappin yhteystiedot. Knapp on myös vienyt ruokaeriä luterilaisten toimipisteeseen.

– EU-ruokakasseista iso osa on mennyt muille kuin maanantaitilaisuuksiemme säännöllisille osallistujille. Toki he ovat edelleen avunsaajina mukana, mutta poikkeuksellinen hätätilanne on tuonut kymmeniä uusia kontakteja.

Olen yrittänyt tehdä kynnystä mahdollisimman matalaksi.

Avun tarvitsijoita on laidasta laitaan. On perheellisiä, joiden toimeentulo on romahtanut lomautuksen tai yllättävän työttömyyden vuoksi. On iäkkäitä karanteenilaisia, jotka eivät uskalla mennä kauppaan ja isoja perheitä, joissa lapset ovat jääneet pois koulusta ja hoidosta sekä vanhemmat töistä, ja perheen ruoan tarve on kasvanut suuresti. Lapinlahden kunta ei ole jakanut etäoppilaille ruokaa, tosin äskettäin on alettu jakaa ruokaseteleitä.

– Menen ovelle ruokakassin kanssa, pimputan ovikelloa ja otan 4-5 metriä taaksepäin. Kun ovi avataan, kyselen mitä kuuluu, Knapp kertoo korona-ajan tyypillisestä kotikäynnistä.

Monelle on iso kynnys soittaa helluntaiseurakunnan diakonille ja kertoa, että nyt tarvitsen ruokaa.

– Olen yrittänyt tehdä kynnystä mahdollisimman matalaksi. Alusta asti periaatteeni on ollut, että autan ihmisiä yli seurakuntarajojen. Kassissa menee usein mukana Hyvä Sanoma -lehti, mutta emme tuputa väkisin hengellistä sanomaa.

Knapp on huomannut, että henkinen hätä ja ahdistus lisääntyvät enemmän ja enemmän.

– Ihmisiä mietityttää, kuinka kauan tämä kestää ja miten tämä tulee päättymään. Myös hengelliset asiat kiinnostavat enemmän kuin ennen koronaa.

Haluan rohkaista – kyllä tästä selvitään, mutta tässä voi mennä vielä vähän aikaa.

Myös haasteita avioliitoissa on enemmän kuin ennen, sillä taloudelliset taakat ja kotona pyörivät lapset lisäävät stressiä.

– Olen pyrkinyt siihen, että voisin tuoda uskoa ja toivoa. Haluan rohkaista – kyllä tästä selvitään, mutta tässä voi mennä vielä vähän aikaa.

Roope Knapp on huomannut, että on myös niitä, jotka ovat kokeneet, että nyt hyvä paikka pysähtyä: saa olla kotona lasten ja puolison kanssa.

– Osa pystyy ajattelemaan positiivisiakin asioita. Mutta jos ei ole yhtään rahaa eikä ruokaa, on vaikea nähdä positiivisia asioita. Moni on ottanut yhteyttä, että on vain viisi euroa tilillä rahaa eikä ruokaa.

– Ne, jotka olivat ennen koronaa tiukoilla, ovat nyt tosi tiukoilla, Knapp toteaa.

Hän kertoo itse ottavansa taudin tosissaan ja noudattavansa hyvin varautumisohjeita, toisinaan kasvosuojus on päällä.

– En kuitenkaan pelkää omaa sairastumistani. Olen asian kanssa sinut ja sanonut Jumalalle, että haluan auttaa ihmisiä niin kauan kuin pysyn terveenä ja jaksan. Toivon että Hän siunaa työni.