Suomen EU-puheenjohtajakauden aikana Eurooppa-neuvostossa sovittu tavoite EU:n ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä aiotaan sisällyttää oikeudellisesti sitovaksi tavoitteeksi EU:n lainsäädäntöön.

– KD suhtautuu myönteisesti EU:n 2050 -ilmastoneutraaliustavoitteeseen, mutta sitova lainsäädäntö  tavoitteen saavuttamiseksi herättää edelleen kysymyksiä, toteaa kansanedustaja Peter Östman.

EU:n komission Euroopan vihreän kehityksen ohjelma ”Green Deal” sitoo yhteen kaikki EU-politiikan osa-alueet liikenteestä verotukseen, elintarvikkeista maataloustuotantoon ja teollisuudesta infrastruktuurihankkeisiin. Eurooppalainen ilmastolaki on osa tätä kokonaisuutta.

Eurooppalainen ilmastolaki paaluttaa EU:n 2050 ilmastoneutraalisuustavoitteesta EU-oikeudellisesti sitovan ja antaa komissiolle mahdollisuuden kiristää omatoimisesti EU:n päästö-vähennystavoitteita viiden vuoden välein. Ilmastolakiesitys siirtää enemmän toimivaltaa ilmastotavoitteiden asettamisessa jäsenmailta komissiolle. Velvoitteet kirjataan ensin lakiin olettaen ja toivoen, että keinot keksitään ja kyetään ottamaan käyttöön myöhemmin, maiden sosiaaliset, ympäristölliset, taloudelliset ja teollisuuden kilpailukykyyn liittyvät näkökohdat huomioon ottaen.

– Lain tavoite edistää EU:n ilmastoneutraaliustavoitetta on kannatettava. Ilmastolain noudattamisen seurannan ja arvioinnin käytännön keinot on määritelty ilmeisen epäselvästi ja joustavasti, mitä voi pitää myös hyvänä asiana, arvioi kansanedustaja Peter Östman (kd). Hän on käsitellyt esitystä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja jätti siihen KD:n eriävän mielipiteen.

– Millä tavoin komissio tulee käytännössä ottamaan huomioon eri EU-maiden hyvin erilaisen lähtötilanteen, historian, energiantuotannon, teollisuuden ja maankäytön rakenteen, aikaisemmat ilmastotoimet ja niin edelleen. Onko sitova EU-lainsäädäntö ylipäänsä oikea tapa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, Östman pohtii.

– Kiinnitin maa- ja metsätalousvaliokunnassa huomiota siihen, että ilmastolain käsittelystä on jäänyt vähälle analyysi myös siitä, ajaako asian paaluttaminen EU-lainsäädäntöön itse tavoitetta poliittisella tasolla ottaen huomioon eri maiden sisäpoliittinen tilanne.

EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans esitteli Green Deal -ohjelmaa 20. huhtikuuta 2020 tiedotustilaisuudessa Brysselissä.

Komissio on kytkenyt Green Deal -kokonaisuuden osaksi Euroopan talouden koronapandemian jälkeistä elvytysohjelmaa. Ilmastonmuutoksen hillinnässä keskeisintä on pyrkimys kohti fossiilisista polttoaineista vapaata taloutta. Osalle EU-maista on 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen ja myöhemmin asetettavien välitavoitteiden saavuttaminen tulee monille maille olemaan erittäin haasteellista saavuttaa.

Tavoite energiaintensiivisen teollisuuden, lämmityksen ja liikenteen dekarbonisaatiosta tulee käytännössä vaatimaan erittäin suurta lisäpanostusta puhtaaseen energiantuotantoon. Tulevina vuosina Euroopan tasolla on käytävä avointa keskustelua siitä, miten tämä energia tuotetaan.

Ilmastolain tavoitteiden kanssa ristiriidassa on esimerkiksi se, että tälläkin hetkellä monet EU-maat rakentavat edelleen muun muassa uutta maakaasua hyödyntävää voimalakapasiteettia ja purkavat muun muassa ydinvoimaa.

– EU:n päätös jättää ydinvoima epäselvään asemaan niin sanotussa vihreän rahoituksen taksonomiassa, on voimakkaassa ristiriidassa ilmastolain tavoitteiden kanssa. Komission Green Deal -esityksissä pidetään esillä pääsääntöisesti vain uusiutuvan energian lisärakentamista. Joidenkin EU-maiden, kuten Ranskan, hiilidioksidipäästöt ovat jo tuotettua energiayksikköä kohden varsin matalat ydinvoiman ansiosta. Mittakaava, jolla energiantuotannon ja -kulutuksen pitäisi koko EU-alueella muuttua, on valtava, eikä dekarbonisaatiota ole realistista laskea pelkkien uusiutuvien varaan.

Ilmastolakiin kytkeytyvään Green Deal -pakettiin liittyvillä esitetyillä tuilla on mahdollista aiheuttaa häiriöitä sähkön tuotannon markkinoille. Muun muassa Energiateollisuus ry suhtautuu kriittisesti sähköntuotantoon suunnattuun elvytysrahaan. Tuki maiden välisen sähkönsiirtokapasiteetin kehittämiselle on kannatettava.

Uusiutuvan tuuli- ja aurinkosähkön tuotannon ja sähköntarpeen epätasaisuuksia on ehdotettu tasattavan EU-tasolla tai jopa maanosien välisiä verkkoyhteyksiä vahvistamalla sekä sähköenergian varastoinnin avulla.

– Potentiaalisesti suurin riski kaikkien korttien laittamisessa uusiutuvien varaan liittyy sähköverkkoihin, sillä koko EU:n laajuisen sähköverkon ja -markkinan kompleksisuus ja keskinäisriippuvuudet tulisivat olemaan erittäin korkeita.

Korostamme, että EU:n ilmastolainsäädännön tulee mahdollistaa laaja keinovalikoima joustoineen ja huomioida kansainvälinen kilpailukyky.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon koskien Valtioneuvoston kirjelmää eduskunnalle (U 11/2020) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) sisältyy kymmenen kohtaa, joita valiokunta korostaa. Niistä suureen osaan myös Östman toteaa voivansa yhtyä.

– Esimerkiksi huomioon siitä, että kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa toteuttavien maiden, kuten Suomen, ilmastotoimia ei tule lukea muiden maiden hyväksi. Maankäyttösektorin ja erityisesti metsien hiilinieluja tulee voida hyödyntää jäsenvaltiokohtaisesti. Ilmastoneutraalisuuteen siirtyminen edellyttää muun muassa teollisuudessa valtavia investointeja, mistä syystä vakaan ja ennakoitavan sääntelyn merkitys on keskeinen.

– Korostamme, että EU:n ilmastolainsäädännön tulee mahdollistaa laaja keinovalikoima joustoineen ja huomioida kansainvälinen kilpailukyky.

– Mikäli EU:n ilmastolainsäädännön kehittäminen johtaa LULUCF-asetuksen avaamiseen, nykyisistä laskentasäännöistä pitäisi päästä lähemmäs raportoituja nieluja ja päästöjä. Nykyisenkaltaiset laskentasäännöt rankaisevat jäsenvaltioita, jotka historiallisesti ovat kyenneet kasvattamaan nielujaan. Lisäksi LULUCF-asetuksen avaaminen nostaisi esiin kasvavan tarpeen yhteensovittaa vapaaehtoisten markkinamekanismien kautta saavutettavien nieluhyötyjen ja valtion raportoinnin yhteensopivuutta siten, että nieluhyödyn tuottaja aidosti taloudellisesti hyötyy tekemistään ilmastotoimista.

LULUCF tarkoittaa Euroopan unionin politiikkaa maankäytön, maankäytön muutosten ja metsien ilmastovaikutusten suhteen.

Kansanedustaja Peter Östman (kd) jätti eriävän mielipiteen maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon koskien EU:n ilmastolakiehdotusta.

Östmanin mukaan nykyisessä LULUCF-asetuksessa tai käsiteltävänä olevassa EU:n ilmastolakiesityksessä ei ole mitään viitteitä, että epäkohtiin olisi tulossa korjausta.

– Nielusäädöksillä ei pidä rajoittaa kansallisesti määriteltyjä kestäviä puunkäyttömahdollisuuksia. Metsävaroja on kasvatettava niin koko EU-tasolla kuin jäsenvaltioissa. EU:ssa on tarpeen pitää huolta metsien terveydestä. Metsien kasvukuntoa on parannettava, metsäkatoa on ehkäistävä sekä metsäpinta-alaa on lisättävä. Nämä tavoitteet toteutuvat parhaiten oikein asetetulla tukipolitiikalla ja metsänomistajien omistusoikeutta kunnioittavan lainsäädännön turvin.

Kotimaisen metsäteollisuuden osalta sovittujen energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa, taakanjakoa ja maankäyttösektoria koskevien lainsäädäntöjen avaaminen voi sumentaa teollisuuden näkymiä tuleville vuosille ja luoda suurta epävarmuutta. Lisäksi päästökauppajärjestelmä pysyy pitkään jatkuneessa muutoksen tilassa.

– Nämä ovat investointeja tarvitsevalle sekä kasvua haluavalle Euroopalle ja Suomelle huonoja uutisia, Östman sanoo.