– Sitova lainsäädäntö ja delegoidut säädökset työkaluna EU:n 2050 -ilmastoneutraaliustavoitteetteen saavuttamiseksi herättävät kysymyksiä. Kansallisen ja unionitason toimenpiteiden suhdetta toisiinsa ei EU:n ilmastolakiesityksessä määritellä selkeästi, toteavat KD:ta eduskunnan suuressa valiokunnassa edustavat kansanedustajat Sari Essayah ja Peter Östman. Ilmastotavoitetta he kannattavat.

Eduskunnan suuri valiokunta antoi 10. kesäkuuta lausuntonsa eurooppalaisesta ilmastolaista, jonka tarkoituksena on luoda puitteet EU:n ilmastoneutraaliuden saavuttamiselle. Hallitus on pyytänyt eduskunnalta hyväksyntää sille, että tavoite EU:n ilmastoneutraaliudesta sisällytetään oikeudellisesti sitovaksi tavoitteeksi EU:n lainsäädäntöön.

Eurooppalainen ilmastolaki paaluttaa EU:n 2050 ilmastoneutraalisuustavoitteesta EU-oikeudellisesti sitovan ja antaa komissiolle mahdollisuuden kiristää omatoimisesti EU:n päästövähennystavoitteita viiden vuoden välein.

– Ilmastolakiesitys käytännössä siirtää enemmän toimivaltaa ilmastotavoitteiden asettamisessa jäsenmailta komissiolle. Velvoitteet kirjataan ensin lakiin olettaen ja toivoen, että keinot keksitään ja kyetään ottamaan käyttöön myöhemmin, maiden sosiaaliset-, ympäristölliset, taloudelliset ja teollisuuden kilpailukykyyn liittyvät näkökohdat huomioon ottaen, toteavat Sari Essayah ja Peter Östman suuressa valiokunnassa asiaan jättämässään eriävässä mielipiteessä.

Oikeudellisesti epäselvää on, mitä ilmastolain keskeinen käsite ”oikeudellisesti sitova tavoite” tarkoittaa ja millaisen vallan ilmastolaki komissiolle tai neuvostolle mahdollisesti tulee antamaan.

He toteavat, että EU:n ilmastolakiehdotuksessa edellytetään, että tarvittavat toimenpiteet toteutetaan sekä unionitasolla että kansallisella tasolla, jotta 2050 ilmastoneutraaliustavoite voidaan saavuttaa yhteisesti. Kuitenkaan kansallisen ja unionitason toimenpiteiden suhdetta toisiinsa ei tässä vaiheessa määritellä selkeästi.

– Oikeudellisesti epäselvää myös on, mitä ilmastolain keskeinen käsite ”oikeudellisesti sitova tavoite” tarkoittaa ja millaisen vallan esimerkiksi sanktioida jäsenmaita, ilmastolaki komissiolle tai neuvostolle mahdollisesti tulee antamaan.

Ilmastolakiesityksessä komissiolle ehdotetaan siirrettäväksi toimivaltaa täydentää asetusta antamalla delegoituja säädöksiä kehityspolusta päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi ja sen muuttamisesta tarvittaessa viiden vuoden välein.

Myöskään suuri valiokunta ei lausunnossaan tue komission esityksen kaltaista tapaa käyttää delegoituja säädöksiä ilmastoneutraaliustavoitteen edistymistä arvioivan kehityspolun määrittelemisessä.

– Nykyistä käytäntöä, jossa tavoitteista sovitaan Eurooppa-neuvostossa, tulisi jatkaa, eikä siirtää toimivaltaa ilmastotavoitteiden asettamisessa jäsenmailta komissiolle, Essayah ja Östman toteavat eriävässä mielipiteessään koskien Valtioneuvoston kirjelmää eduskunnalle (U 11/2020) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki).

Aiemmin kansanedustaja Peter Östman jätti eriävän mielipiteen samasta esityksestä Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon.