Arkkipiispa Tapio Luoma käsitteli kirkolliskokouksen avauspuheessaan uskonnon ja politiikan suhdetta sekä kirkon poliittista roolia. Hän muistutti, että monet kirkolliskokouksen päätökset vaikuttavat myös kirkon ulkopuolella.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päättävä elin, kirkolliskokous, kokoontui ensimmäistä kertaa uudella, helmikuussa valitulla kokoonpanollaan. Koronatilanteen vuoksi toukokuusta elokuuhun siirretty kokous pidettiin 10.-14.8.2020 viisipäiväisenä Turun kristillisellä opistolla huomioiden varotoimet viruksen leviämisen ehkäisemiseksi.

Kokouksen avauspuheessaan arkkipiispa Tapio Luoma totesi, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on väistämättä poliittinenkin toimija. Politiikka on hänen mukaansa ennen muuta vastuuta yhteisistä asioista.

– Lähes neljän miljoonan jäsenen yhteisöllämme on väistämättä yhteiskunnallista ja sen myötä myös poliittista merkitystä, hän sanoi.

– Uskonto ja politiikka sekä niiden välinen suhde herättävät tunteita. Yhtäältä vaaditaan, että uskontoa ja politiikkaa ei sovi sekoittaa keskenään vaan kummankin tulee pysyä visusti omalla alueellaan. Toisaalta uskonto ja politiikka saatetaan myös sumeilematta yhdistää toisiinsa, jopa niin, että eroa niiden välillä on vaikea hahmottaa.

Luoman mukaan kristityn kiinnostus politiikkaa kohtaan on kiinnostusta sitä kohtaan, miten me hoidamme Jumalan luomaa maailmaa ja millaisten rakenteiden varassa otamme toisemme huomioon.

– Jeesuksen julistama rakkauden kaksoiskäsky Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi sisältää tässä mielessä hyvin poliittisen määräyksen: tunnista se, mikä on tärkeintä itsellesi ja lähimmäisellesi, ja toimi sen mukaan, arkkipiispa totesi.

– Yksi kirkon tärkeistä tehtävistä on toimia sen hyväksi, että ihmisten luottamus toisiinsa ja yhteiskuntaa palveleviin instituutioihin säilyisi ja vahvistuisi. Näihin instituutioihin kuuluu myös demokraattinen järjestelmä monine puolueineen.

Kirkon toinen tärkeä poliittinen tehtävä on pitää esillä tajua yhtäältä ihmisen rajallisuudesta ja toisaalta hänen vastuustaan.

– Kirkon toinen tärkeä poliittinen tehtävä on pitää esillä tajua yhtäältä ihmisen rajallisuudesta ja toisaalta hänen vastuustaan. Ylimielisyys ja liiallinen itseluottamus johtavat ikäviin seurauksiin ja saavat aikaan kärsimystä. Puhuessaan ja toimiessaan heikkojen, köyhien ja sorrettujen puolesta kirkko muistuttaa, että syrjään joutuneet ovat osa yhteiskuntaamme ja että heillä on sama jakamaton ihmisarvo kuin muillakin ihmisillä. Vastuu lähimmäisestä on vastuuta koko yhteiskunnasta, Luoma muistutti.

Luoman mukaan pandemia osoitti, miten politiikka voi toimia kriisitilanteessa.

– Poliittiset päättäjät niin hallituksessa kuin oppositiossakin katsoivat samaan suuntaan, vaikka joissakin yksityiskohdissa erimielisyyksiä ilmenikin. Suomalainen yhteiskunta löysi tien pandemian alkuvaiheen halki, koska poliittisesti ohjattu järjestelmämme toimii.

Kirkon politiikkaan kuuluu aina myös yhteinen rukous.

– Olemme kirkon edustajia. Kun keskustelemme ja teemme päätöksiä, on tärkeää, että kirkon edustajina pidämme silmiemme edessä koko kirkon kaikessa laajuudessaan ja monimuotoisuudessaan. Kirkko on luonteeltaan hengellinen yhteisö. Siksi kirkolliskokous ei ainoastaan keskustele ja päätä esillä olevista asioista. Kirkon politiikkaan kuuluu aina myös yhteinen rukous. Me olemme täällä keskustelemassa ja päättämässä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon asioista kaiken aikaa kysellen, mikä on Jumalan tahto.

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko vieraili kirkolliskokouksessa keskiviikkona 12.8.2020. Ensimmäistä kertaa pitämänsä valtiovallan tervehdyksen jälkeen ministeri antoi mahdollisuuden kirkolliskokousedustajien hänelle esittämiin kysymyksiin. Kuva: Johanna Lumijärvi

Pitämässään valtioneuvoston tervehdyksessä tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko totesi, että evankelis-luterilainen kirkko on perinteisesti ollut tärkeä henkisen tasapainon ja hyvinvoinnin vahvistaja ja osallistunut laajasti myös kriisityöhön.

Seurakuntien työntekijät ovat muuntautuneet moneksi niin ruoka-avun antamisessa ja siihen liittyvässä logistiikassa kuin ikäihmisten auttamisessakin ja heidän tarpeidensa kartoittamisessa.

– Sen lisäksi, että kirkossa on haettu sosiaalisen median ja etäyhteyksien avulla innovatiivisesti uusia toimintamuotoja, kirkon diakoniatyö on yhteistyössä kuntien kanssa kehittänyt nopeassa tahdissa ratkaisuja, joilla apua on saatu välitettyä myös ihan konkreettisesti erityisesti haavoittuvimmissa asemassa oleville. Seurakuntien työntekijät ovat muuntautuneet moneksi niin ruoka-avun antamisessa ja siihen liittyvässä logistiikassa kuin ikäihmisten auttamisessakin ja heidän tarpeidensa kartoittamisessa, Saarikko korosti.

– Hallitus on halunnut tukea tätä arvokasta ja yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin juuri myöntänyt evankelis-luterilaiselle kirkolle yli 4,4 miljoonan euron suuruisen erityisavustuksen diakoniatoiminnan tukemiseen”, Saarikko kertoi.

Ministeri Saarikko otti puheessaan esiin myös kirkkolain päivitystyön, joka on edelleen eduskunnan käsittelyssä.

– Eduskunnan hallintovaliokunta päätyi ehdottamaan, että sen käsiteltävänä olevia lakiehdotuksia ei hylätä, vaan ne jäävät odottamaan kokonaisuudistuksen uutta valmistelua. Sekä eduskunnan että hallituksen tavoitteena on, että kirkkolain kokonaisuudistus saadaan valmisteltua ja säädettyä hyvässä hengessä siten, että se kestää aikaa ja on myös sopusoinnussa perustuslain kanssa, Saarikko sanoi.

Lue myös:

Keskustelut kirkon avioliittokannasta ja ehtoollisenviettosäädöksistä nostivat kipeät aiheet pintaan kirkolliskokouksessa