Kannan kaulassani äidiltäni saamaani ristiä. Rististä erilaisen tekee se, että sen muodostavat perinteiset työn tunnukset, lapio ja hakku. Ristin merkitystä minulle ei liene tarpeen avata, mutta miksi juuri tällainen risti? Taustalla on kaunis ajatus siitä, että koru muistuttaisi minua taustastani, siitä mistä olen tullut ja työn merkityksestä yleisesti.

Koronavuoden aikana on koettu monenlaisia tunteita. On kiitetty julkisesti niitä erityisen matalasta palkasta kärsiviä, mutta yhteiskuntamme kannalta erittäin tärkeää työtä tekeviä. Nämä kiitokset ja lupaukset on jo useaan otteeseen ehditty unohtamaan ja pyörtämään, kun hätä ei olekaan enää tuntunut niin omakohtaiselta ja kouriintuntuvalta. Näin asia ei voi olla.

Myös yhteiskuntamme tarvitsisi kuvailemani muistutuksen. Yhteiskunnan parrasvaloihin tulisi viimeinkin aidosti ja pysyvästi nostaa ne, joita usein kiitellään ja joista ajatellaan kauniisti, mutta joiden tilipusseissa tämä ei kuitenkaan näy. Katseita ei pitäisi kääntää myöskään niistä kaikista surullisista ongelmista, joihin meistä monet ovat vasta vallitsevan epidemiatilanteen aikana havahtuneet.

Myös puolueellamme on petrattavaa. Toteamme toistuvasti, että olemme perhepuolue, mutta silti meidän pitää paremmin nähdä keitä näissä perheissä on. Perheissä on tavallisia hoitajia, aitoa työväkeä jne. Perheissä on kuitenkin myös paljon kaikenlaista pahoinvointia, alkoholismia ja mielenterveys- sekä rahaongelmia.

Myös puolueellamme on petrattavaa.

Perhepuolue olemme aidosti vasta sitten, kun perhepolitiikan lisäksi näemme perheiden sisälle. Edustajamme ovat pitäneet tarpeellisia puheenvuoroja kuvailemistani ongelmista. Painotan, että niitä ei saa unohtaa vallitsevan tilanteen vihdoin helpottuessa.

Kirjoittaja Viljami Haavisto on KD Nuorten pääsihteeri ja Kristillisdemokraattien 2. varapuheenjohtaja