Suomalaisten henkilökohtaisessa arjen uskonnollisuudessa painottuvat hiljaisuus ja luonto. Neljäsosa rukoilee vähintään kerran viikossa.

Lähes puolet suomalaisista (43 %) katsoo pääsevänsä lähempään yhteyteen Jumalan tai jonkin korkeamman kanssa liikkumalla tai oleskelemalla luonnossa. Meditaation harjoittaminen on yleistynyt eniten alle 30-vuotiailla ja millenniaaleilla, joista noin neljäsosa kertoo harjoittavansa meditaatiota. Näitä havaintoja käsitellään Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimusjulkaisussa Uskonto arjessa ja juhlassa, joka on osa kirkon nelivuotiskertomusta vuosilta 2016–2019.

Rukoileminen on selvästi yleisin yksityisen uskonnonharjoituksen tapa.

Neljännes suomalaisista kertoo rukoilevansa vähintään kerran viikossa ja kaikkiaan puolet suomalaisista vähintään kerran vuodessa. Kolmannes suomalaisista taas ei rukoile koskaan.

Yleisin rukouselämän muoto on sanaton rukous, jonka 40 prosenttia kokee omakseen. Iltarukous kuuluu henkilökohtaiseen hartauselämään 28 prosentilla ja muiden puolesta rukoileminen 24 prosentilla suomalaisista. Rukoileminen on selvästi yleisin yksityisen uskonnonharjoituksen tapa suomalaisilla verrattuna esimerkiksi hengellisen musiikin kuunteluun, uskontoon liittyvän kirjallisuuden tai Raamatun lukemiseen.

Arjen uskonnollisuutta koskevat tutkimushavainnot osoittavat kokemuksellisuuden merkityksen. Noin puolet vastaajista nimesi jonkin hengellisesti tai katsomuksellisesti merkittävän musiikkiteoksen ja noin kolmannes jonkin kirjan, jolla oli hengellistä merkitystä. Hengellisyys voi toteutua konkreettisessakin tekemisessä, kuten ihmisten auttamisessa.

Kirkon toiminnassa näkyy suomalaisten hengellisen elämän tarpeiden moninaistuminen. Seurakuntien hartaustilaisuuksien osallistujien määrät ovat laskussa, mutta esimerkiksi metsäkirkkoja ja hiljaisuuden harjoittamiseen liittyviä tilaisuuksia järjestetään entistä laajemmin.

Eri sukupolvien tavat sitoutua kirkon jäsenyyteen ja toimintamuotoihin poikkeavat toisistaan. Nuoremmalle sukupolvelle esimerkiksi kirkolliset toimitukset kuten kaste tai avioliittoon vihkiminen eivät ole itsestään selviä, vaan niihin päädytään omakohtaisen harkinnan kautta. Jos oma suhde kirkkoon on etäinen, oman elämänkaaren tärkeisiin hetkiin ei välttämättä haluta kirkollista juhlaa.

Suomalaiset pitivät uskonnollista rituaalia tärkeimpänä kuolemantapauksen yhteydessä: kaksi kolmesta (68 %) piti sitä tärkeänä (kirkon jäsenistä 82 %). Lapsen syntymän ja avioliiton solmimisen yhteydessä uskonnollista rituaalia piti tärkeänä kolme viidestä (60 %) suomalaisesta (kirkon jäsenistä 74 %).

Näkemykset kuitenkin vaihtelevat paljon eri ikäryhmissä. Esimerkiksi syntymän yhteydessä uskonnollista juhlaa piti tärkeänä neljä viidestä (78 %) yli 70-vuotiaasta naisesta, mutta vain puolet (52 %) alle 30-vuotiaista naisista. Heille, jotka kuuluvat kirkkoon, kirkolliset toimitukset ovat kuitenkin tärkeä syy kirkon jäsenyyteen.

Suosituin kirkossakäyntipäivä on edelleen jouluaatto, jolloin kirkossa kävi viime vuonna lähes 200 000 suomalaista. Toiseksi suosituimmaksi kirkossakäyntipäiväksi vuonna 2019 nousi kiirastorstai, jolloin kirkossa kävi yli 129 300 osallistujaa. Muita suosittuja kirkossakäyntipäiviä olivat ensimmäinen adventtisunnuntai, joulupäivä sekä pyhäinpäivä.

Tutkimustulokset perustuvat suomalaisten uskonnollisuutta ja arvoja kartoittaneeseen Gallup Ecclesiastica 2019 -kyselytutkimukseen, joka toteutettiin syksyllä 2019 Taloustutkimus Oy:n Internet-paneelin avulla Kirkon tutkimuskeskuksen toimeksiannosta. Kyselyyn vastasi 4 065 suomalaista.Tutkimuksen kohderyhmä koostui 15–79-vuotiaista mannersuomalaisista. Tutkimusaineisto on painotettu väestöllisesti edustavaksi (N=4 176, virhemarginaali 95 % luottamustasolla ±1,5).