– Kuinka hallitus suhtautuu siihen väitteeseen, että verkkojumalanpalvelus ei olisi aito, todellinen jumalanpalvelus ja millä tavoin kyseisestä käsityksestä aiheutuvia ongelmatilanteita seurakunnissa voitaisiin ratkoa, kristillisdemoraattien kansanedustaja Päivi Räsänen kysyy.

Teoston tulkinta siitä, että verkkojumalanpalvelusta ei pidetä tekijänoikeuslain tarkoittamana jumalanpalveluksena, aiheuttaa seurakunnille tällä hetkellä ongelmatilanteita.

On erikoista, että Teoston käsitys on se, että ne eivät olisi oikeita jumalanpalveluksia.

– Monia kristillisiä seurakuntia ja toimijoita on koronaepidemian aikana huolettanut tulkinta, jonka mukaan laulujen sanoja ei saa laittaa näkyviin jumalanpalvelusstriimeihin, edes seinälle heijastettuina, aiheesta hallitukselle kirjallisen kysymyksen jättänyt Päivi Räsänen ihmettelee.

Hän pitää erikoisenaTeoston käsitystä, että striimit eivät olisi oikeita jumalanpalveluksia.

– Olisi johdonmukaista, että myös verkon kautta lähetettävät jumalanpalvelusstriimit lasketaan jumalanpalveluksiksi. Monet seurakunnat ovat joutuneet vakavasti pohtimaan, pudottavatko he kaikki uudemmat laulut pois jumalanpalveluksista vai kehotetaanko seurakuntalaisia etsimään laulun sanat erikseen muualta kesken jumalanpalveluksen, Räsänen toteaa.

Hänen mukaansa hallituksen olisi nyt tarpeen selventää, millä tavoin tekijänoikeuslain tulkintaongelmia voitaisiin ratkoa.

EU:n saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö vaativat viranomaisia tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Nyt yli vuoden ajan monet toimijat ovat olleet siinä käsityksessä, että kyseinen direktiivi velvoittaa tekstittämään jumalanpalvelusstriimit.

Tekijänoikeuslaki 21 § mukaan teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä. Pykälän mukaan julkaistun teoksen saa myös esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa.