Israelin toukokuun iskuja sanotaan pahimmiksi moneen vuoteen. Levottomuudet alkoivat Jerusalemin vanhassakaupungissa sijaitsevan temppelivuoren alueelta jo toukokuun alussa. Suomen eri medioiden uutisoinnin mukaan Israelin ja palestiinalaisten meneillään oleva konflikti syttyi, kun Jerusalemissa protestoitiin palestiinalaisperheiden häätöä siirtokunnan tieltä.

Media jättää kertomatta sen, että kyseisten palestiinalaisperheiden häätö johtuu siitä, että he asuvat juutalaisten omistamassa rakennuksessa ja ovat jättäneet vuokrat maksamatta jo vuosien ajan.

Gazaa hallitseva, terroristijärjestöksi luokiteltu Hamas ampui muutaman päivän sisällä yli 2 000 rakettia ja ohjusta kohti Israelin siviilejä.

Kun Israel vastasi näihin hyökkäyksiin, se ei pommittanut palestiinalaisia sattumanvaraisesti. Israelin asevoimilla on hyvin tarkka eettinen ohjeistus, ja armeija pyrkii myös varoittamaan lähialueen siviilejä terroristeja vastaan tehtävistä iskuista. Hamas sen sijaan on käyttänyt gazalaisia siviilejä ihmiskilpinään.

Rauha tulee Lähi-itään siinä vaiheessa, kun arabit rakastavat lapsiaan enemmän kuin vihaavat meitä. – Golda Meir

Kuitenkin kovin usein tarjotaan Israelin olemassaoloa syyksi väkivallalle, sotimiselle ja koko Lähi-idän kriisille. Monet haluavat uskoa, että kriisi päättyy heti, kun Israel solmii rauhan palestiinalaisten kanssa.

Asia ei ole näin yksinkertainen. Israelin pääministerinä 1969–74 toiminut Golda Meir lausui: ”Rauha tulee Lähi-itään siinä vaiheessa, kun arabit rakastavat lapsiaan enemmän kuin vihaavat meitä.” Tällä hän tarkoitti sitä, että arabit ovat vihassaan Israelia kohtaan valmiita uhraamaan omia lapsiaan päämääriensä saavuttamiseksi, käyttäen lapsia ihmiskilpinä, kouluttaen lapsista ja nuorista itsemurhapommittajia, joita iskun jälkeen pidetään marttyyreina. Tästä on kyse!

Kirjoittaja Peter Östman on eduskunnan Israel-ystävyysryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja, Kristillisdemokraattien 1. varapuheenjohtaja ja Luodon kunnanvaltuutettu ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja