Päivi Räsänen asiantuntijaryhmän raportista: ”Saattohoitoon tarvitaan pikaisesti laki ja resursseja, mutta ihmisen elämän lopettaminen ei kuulu ihmisarvoiseen hoitoon”
1.9.2021 klo 11:40 Politiikka Merja Eräpolku
Kuva: Kristiina Kunnas
– Pidän erittäin hyvänä, ettei raportissa päädytä yksimieliseen suositukseen eutanasian laillistamisesta, mutta sen sijaan erittäin kannatettaviin esityksiin saattohoidon ja palliatiivisen hoidon kehittämisestä, kommentoi lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen asiantuntijaryhmän raporttia koskien elämän loppuvaiheen hoitoa ja mahdollista eutanasian laillistamista.
Elämän loppuvaiheen asiantuntijatyöryhmän yksimielisenä näkemyksenä on, että palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa tulisi kehittää ja niiden saatavuutta sekä osaamista lisätä. Pelkät suositukset eivät työryhmän näkemyksen mukaan riitä puutteiden korjaamiseksi, vaan muutoksia tarvitaan myös lainsäädäntöön.
– Kuolevalle on mahdollista tarjota hyvä elämä loppuun saakka, jos käytetään saattohoidon keinoja. Vaikeatkin kivut tai hengenahdistus voidaan hoitaa oireettomiksi. Käytössä on myös sedaatio, kuolevan potilaan nukuttaminen vaikeiden oireiden hallitsemiseksi. Hyvä saattohoito tekee tarpeettomaksi vaatimukset eutanasiasta, potilaiden surmaamisesta, toteaa Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen.
Hän muistuttaa, että eutanasia on myös jyrkässä ristiriidassa lääketieteen etiikan kanssa, jonka lähtökohtana on ihmisen elämän kunnioitus kaikissa tilanteissa.
Saattohoidon saatavuus on Suomessa kuitenkin edelleen sattumanvaraista, vaikka sitä on viime vuosina parannettu.
– Oikeutta osaavaan ja laadukkaaseen saattohoitoon ei tällä hetkellä pystytä kaikille takaamaan. Saattohoitopotilaat ovat eriarvoisessa tilanteessa riippuen sairaudesta ja kotikunnastaan. Resurssipulan lisäksi on myös osaamisvajetta.
Räsäsen mukaan säätämällä lailla potilaan oikeudesta saattohoitoon voitaisiin varmistaa, että jokaisella on lähtökohtaisesti lain turvaama oikeus päästä saattohoitoon.
– Saattohoidon riittävä ja tasa-arvoinen toteutuminen edellyttää, että se on tarvittaessa kaikkien saatavilla riippumatta asuinpaikasta tai sairaudesta. Tarvitsemme lainsäädännön, joka takaa kaikille kuolemaa lähestyville ihmisille hyvän oirehoidon, tarvittavan tuen sekä mahdollisuuden rauhalliseen ja kärsimyksettömään kuolemaan.