– Piittaamattomuus maatalouden kriisiytymiseen on vakava virhe, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah kirjoittaa Iisalmen Sanomissa.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah kirjoittaa, että energian hinnannousun aiheuttama paine kansalaisten kukkarolle ja kiukkuiset ihmiset bensapumpuilla ovat aivan syystä saaneet mediassa palstatilaa. Sen sijaan samasta ongelmasta kärsivä maatalous ja sen tuotantokustannusten raju nousu on jäänyt lähes uutisoimatta.

– Ruokaketju on Suomessa pahasti rikki. Muualla energian kallistuminen valuu lannoitteiden ja ruuan hinnan kohoamisen kautta myös tuottajalle, mutta meillä vain kauppa ja teollisuus ottavat osansa ja tuottajalle jää kasvaneet energiakulut ja paikallaan polkevat hinnat.

Kun taustalla on vielä heikko satovuosi, niin jopa arviolta 2000 tilaa on tällä hetkellä maksuvalmiuskriisissä, kun tulojen ja menojen epäsuhta kärjistyy. Kyseessä on noin 15 prosenttia tiloista eikä muillakaan ole helppoa.

– Jos nämä tilat lopettavat tai edes vähentävät lannoitteita ja säästääkseen peltopinta-alaa kohti tulevia kustannuksia, se tarkoittaa väistämättä tuontiruuan lisääntymistä ja omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta tinkimistä.

Kaikki ovat tunnistaneet ruokaketjun ongelmat, selvityksiä on tehty toisensa perään, mutta mitään konkreettista ei tapahdu.

Essayah hämmästelee sitä, kuinka tilanne on mahdollista: Samanaikaisesti kuluttaja haluaa ostaa kotimaista ruokaa ja olisi kyselyjen mukaan valmis maksamaan siitä enemmänkin, jos se menee tuottajalle. Kauppa haluaa myydä kotimaista, elintarviketeollisuus valmistaa kotimaista ja maanviljelijä tuottaa kotimaista.

– Kenen tahtotilan puuttumiseen tämä kaatuu? Kaikki ovat tunnistaneet ruokaketjun ongelmat, selvityksiä on tehty toisensa perään, mutta mitään konkreettista ei tapahdu.

– Kaupan ja teollisuuden asema sopimuksissa on liian vahva, ja kilpailu ei toimi. Tämä hätä ei myöskään näy hallituksen toimissa mitenkään esimerkiksi eduskunnan käsittelyssä olevassa lisäbudjetissa, Essayah sanoo.

Maatalouden kustannuskriisin, samoin kuin ilmasto- ja ympäristötoimien taustalla on sekä EU:n että kotimaisen maatalouspolitiikan ohjausvaikutus. EU:n laajuinen kilpailu maataloustuotteiden markkinoilla on johtanut tuotannon tehostamiseen ja tilakokojen kasvuun sekä painanut tuottajahintoja alas.

Kilpailu on Essayhin mukaan hyvä asia, mutta kun on kyse elintärkeistä tuotteista, joita kaikki tarvitsemme, hinta ei voi olla ainoa ohjaava tekijä. Ruoan kallistuminen osuu ennen kaikkea köyhimpiin ihmisiin. Ruoantuotannosta ja maatalouspolitiikasta ei voi keskustella sitomatta kysymyksiä myös sosiaalipolitiikkaan.

Hänen mielestä nykyisessä geopoliittisesti erittäin epävarmassa tilanteessa piittaamattomuus maatalouden kriisiytymisestä on vakava virhe. Vaikka Suomen omavaraisuus on eurooppalaisittain korkeahko, on maatalous hyvin riippuvainen Suomen ulkopuolisista tuotantopanoksista, kuten polttoaineista, lannoitteista ja teknologiasta. Lisäksi viljan varmuusvarastoja on viimeisen kymmenen vuoden aikana ajettu alas.

– Akuutin ruokakriisin negatiiviset vaikutukset yhteiskuntaan ovat potentiaalisesti vielä vakavampia kuin koronapandemian. Nyt voi olla viimeinen aika varautua, Essayah arvioi.