Suomessa maatalouden kausityötekijätarve on noin 16 000 henkilöä. Eniten kausityöntekijöitä on ollut Ukrainasta ja Venäjältä. Sodan myötä kummankin maan kansalaisten tulo Suomeen on muuttunut epävarmaksi.

Viime vuonna Suomessa myönnettiin kausityölupia lähes 15 000 ukrainalaiselle. Ilman kausityöntekijöitä maa- ja puutarhatalouden työt jäävät isolta osin tekemättä.

Niina Kainulainen

Lapinlahtelainen Niina Kainulainen on KD:n kunnanvaltuutettu ja aktiivinen ison perheen äiti, joka on toiminut miehensä kanssa marjatilayrittäjänä viimeiset kahdeksan vuotta. Kainulaisten marjanviljelytilalla tuotetaan pääasiassa mansikkaa mutta myös vadelmia. Mansikkaa on viisi hehtaaria.

– Ulkomaalaisia kausityöntekijöitä meillä on keskimäärin 25-30. Lisäksi on suomalaisia myyjiä ja pakkaajia. Ulkomaiset työntekijät alkavat tulla toukokuun aikana istutus- ja kitkemistyöhön, Niina Kainulainen kertoo.

Ukrainasta tilalle on tullut jo usean vuoden muutamia samoja työntekijöitä, mutta suurin osa kausityöntekijöistä on venäläisiä.

– Pyrimme kutsumaan samaa porukkaa kuin aiemminkin. Ennestään tuttujen työntekijöiden kanssa ei tarvitse aina juurta jaksain käydä kaikkea läpi. Kun tunnetaan toisemme, se helpottaa paljon.

Kainulaisen tilalla vielä ei ole työsopimuksia tehty. Yleensä maalis-huhtikuussa on aloitettu papereita tekemään, jotta työluvat ja viisumit ehtivät ajoissa.

– Sitä tässä on arvottu ja kuulosteltu, että minnekä päin tämä Ukrainan tilanne menee ja menevätkö rajat kiinni itään.

Kainulaisten tilalla Lapinlahdella on viljeltynä viisi hehtaaria mansikkaa.

Kainulainen pitää hyvänä tilapäisen suojeluun liitettyä mahdollisuutta tehdä töitä ilman erillistä työlupahakemusta. Pohdintaa herättää, kuinka moni Ukrainan pakolaisista sodan keskeltä tullessaan jaksaa ja pystyy työtä tekemään.

– He varmasti tarvitsevat henkistä tukea ja apua pitkän aikaa.

Entä halutaanko venäläistä työvoimaa boikotoida?

– Kyllä jotkut viljelijät pohtivat, ottaisivatko enää venäläistä työvoimaa, mutta eihän se yksittäisten ihmisten vika ole, jos maan johto on tuota luokkaa, Niina Kainulainen toteaa.

– Me olisimme ihan lirissä, jos ei heitä otettaisi. Taimet eivät itse itseään istuta ja mansikat kun kypsyvät, niin jonkun ne vaan on kerättävä.

Ne, jotka ulkomailta tulevat, tekevät töitä ahkerasti koko sesongin ajan.

Mansikkatilalla työnteko aloitetaan aikaisin aamulla, ja poimintatyö on rankkaa.

– Oli meillä alkuvuosina paikallisia nuoriakin töissä, mutta on huomattu monikaan ei jaksa tehdä fyysisesti niin vaativaa hommaa. Suomalaiset ovat tottuneet saamaan tienestinsä helpommalla.

– Ne, jotka ulkomailta tulevat, tekevät töitä ahkerasti koko sesongin ajan. Urakka on aina hoidettava, tuntui miltä tahansa. Lujaa työnteon tahtoa tarvitaan.

Epävarmuus ja huoli seuraavan kesän työvoimasta ei ole uutta.

– Korona aiheutti jo kahtena edelliskesänä ihan hirveästi päänvaivaa. Oli paljon asioita, mitä piti ottaa huomioon, kaikki karanteenikäytännöt ja muut.

– Epävarmuutta on joutunut sietämään tällä alalla todella paljon. Tämä on taas yksi uusi iso kysymysmerkki, Kainulainen pohtii.

Hän luottaa kuitenkin, että tulevasta kesästä selvitään tavalla tai toisella, vaikka se nyt näyttääkin haastavalta.

– Taivaan Isän kanssa eteenpäin.