Yhtenäisyydellä rakennetaan turvallisuutta
12.4.2022 klo 17:07 Kolumnit Sari Essayah
– Kun mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ei näyttäisi tulevan kansanäänestystä, korostuu parlamentaarisen käsittelyn ja puolueiden sekä niiden kautta käytävän kansalaiskeskustelun rooli, kirjoittaa puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah.
Eduskunta saa hallitukselta käsiteltäväkseen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon niin sanotun jatko-osan Suomen asemasta rajusti muuttuneessa toimintaympäristössä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan pistää pohtimaan niin huoltovarmuutta, energiapolitiikkaa, hybridi- ja kyberuhkiakin, mutta eduskuntakäsittelyn kova ydin on suhtautumisessa Nato-jäsenyyteen. Vaikka selonteon täydennys ei ottaisi suoraan kantaa sotilaalliseen liittoutumiseen, se tarjoaa mahdollisuuden perata eri skenaarioiden riskit huolella.
Eduskuntaprosessi on herättänyt myös kritiikkiä, ja joidenkin mielestä ulkopolitiikkaa johtavat tasavallan presidentti ja hallitus voisivat hakea pikaisesti Nato-jäsenyyttä sen kummemmin kansanedustuslaitosta häiritsemättä. Mielipidemittaukset antavat kuulemma riittävän tuen asiassa etenemisessä, ja äänestää ehtii valmiista sopimuksestakin.
Eduskuntaprosessi on herättänyt myös kritiikkiä, ja joidenkin mielestä ulkopolitiikkaa johtavat tasavallan presidentti ja hallitus voisivat hakea pikaisesti Nato-jäsenyyttä sen kummemmin kansanedustuslaitosta häiritsemättä.
Eduskuntakäsittelyllä ja puolueiden kannanmuodostuksella on kuitenkin suuri itseisarvo, sillä suhtautuipa liittoutumiseen kumminpäin tahansa, historiallinen päätös tullaan tulevina vuosina läpivalaisten arvioimaan. Semminkin kun mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ei näyttäisi tulevan kansanäänestystä, korostuu parlamentaarisen käsittelyn ja puolueiden sekä niiden kautta käytävän kansalaiskeskustelun rooli. Kuten presidentti viisaasti totesi myös niiden, jotka jäävät näkemyksineen vähemmistöön, on voitava kokea, että heitä on oikeasti kuultu.
On tärkeää, että myös meillä KD:ssä turvallisuuspolitiikasta on voitu puhua webinaareissa, piirikokouksissa ja puolue-elimissä, sekä selvittää jäsenkyselyllä kentän nykynäkemyksiä. Näin olemme voineet mahdollisimman yhtenäisenä muodostaa kantaamme.
Kaikki me haluamme päätöksiä, joilla suomalaisten turvallisuus maksimoidaan. Ne on kuitenkin muodostettava tavalla, jotka eivät revi yhteiskuntaa ja horjuta päätösten hyväksyttävyyttä. Usein matka päätökseen on yhtä tärkeä kuin päätöskin. Railoihin olisi aivan liian helppo iskeä ulkoapäin.