Meistä jokainen voi osaltaan vaikuttaa siihen, että lapsemme voivat elää turvassa. Yhteiskuntamme on velkaa sen lapsille, kirjoittaa KD Naisten puheenjohtaja Sari Kumin kolumnissaan.

Joudimme taas todistamaan surullista tapausta, jossa perheenäidin epäillään riistäneen henkensä itseltään ja alakouluikäiseltä lapseltaan. Vastaavanlaisia tapahtumia on ollut muitakin muutaman viimeisen kuukauden aikana. Lehtitietojen mukaan naapurit ovat viimeisimmästä, niin sanotusta Latokartanon tapauksesta, tehneet perheen tilanteesta lastensuojeluilmoituksia. Mihin ne ovat johtaneet, sitä tapaus ei kerro. Tiedämme kuitenkin katkerasti seuraukset.

Olimmepa sitten naapureita, läheisiä, varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai terveydenhuollon työntekijöitä, meillä on vastuu.

Meistä jokainen voi osaltaan vaikuttaa siihen, että lapsemme voivat elää turvassa. Yhteiskuntamme on velkaa sen lapsille. Olimmepa sitten naapureita, läheisiä, varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai terveydenhuollon työntekijöitä, meillä on vastuu. Jokaisen meistä tulee ottaa huoli puheeksi ja ilmoittaa asiasta eteenpäin lastensuojelun työntekijöille. Ja kun asia tulee lastensuojelun tietoon, tulee asiantuntijoilla olla tietoa, taitoa ja osaamista puuttua oikea-aikaisesti ja riittävän painavin toimenpitein. Näitä asioita työssään seuranneena tuntuu, että laki määrittelee keinot hyvin tarkasti. Joskus tuntuu jopa siltä, että ne sitovat myös viranomaisten kädet. Lastensuojelun työntekijöillä on äärimmäisen tärkeä rooli ja vastuu siitä, että toimitaan oikein suhteessa lapseen ja vanhempiin.

Lastensuojelussa on tehty muutoksia kymmenen vuotta sitten tapahtuneen kahdeksanvuotiaan Vilja Eerikan surman johdosta. Asiakasperheiden määrä yhtä lastensuojelun työntekijää kohden on laskettu, samoin on tehty helpotuksia viranomaisten väliseen yhteistyöhön.

Onko meillä vielä kuitenkin lastensuojelulaissa kohtia, joihin pitää tarttua? Ovatko rakenteet kunnossa? Onko huostaanottoprosesseissa muutettavaa? Palautetaanko lapsia liian monta kertaa takaisin koteihin, vaikka olosuhteet eivät ole oleellisesti muuttuneet? Ymmärrän vanhemmuuden oikeuden olevan vahva ja niin sen kuuluukin olla, mutta niin on myös lapsen oikeus turvaan. On tärkeää ymmärtää, että vika on rakenteissa, ei lastensuojelun työntekijöissä.

Me varhaiskasvatuksen työntekijät olemme saaneet viestiä lastensuojelusta, että teemme edelleen vain vähän ilmoituksia lasten hoidon laiminlyönneistä tai epäillyistä kaltoinkohteluista. Kynnys tehdä ilmoituksia juontaa todennäköisesti ajatukseen yhteistyön vaikeutumisesta lasten vanhempien kanssa. Sama koskee todennäköisesti myös opettajia perusopetuksessa. Tähänkin pitää tulla muutos.

Jos huoli herää, on puututtava.

Lapsen edun pitää olla koko ajan meidän kaikkien ajatusten keskiössä, olimmepa sitten missä tahansa roolissa suhteessa lapseen. Jos huoli herää, on puututtava. Lastensuojelun tehtävä on tutkia, mistä on kyse ja kuinka jatkossa toimitaan. Vastuuta ei voi meistä kukaan paeta.

KD Naiset on ottanut yhdessä kantaa lastensuojelun tilaan. Kannanottomme voit lukea KD- verkkolehdestä.

Kirjoittaja Sari Kumin on helsinkiläinen varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja KD Naisten puheenjohtaja

Sari Kumin