Kansanedustaja Antero Laukkanen sai musertavan uutisen alkukesästä. ALS-motoneuronisairausdiagnoosin myötä elämä ja tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat. – Lääkärin diagnoosi on yleensä ensimmäinen, mutta ei onneksi viimeinen, sillä viimeinen on Jumalan kädessä, sanoo rukoustukea pyytävä Laukkanen.

Oireet saapuivat kevättalvella. Kevään mittaan kollegat ja eduskunnassa vierailleet näkivät, ettei Antero Laukkasen kävely ollut helppoa.

Aluksi tutkimuksissa ei löytynyt mitään huolestuttavaa. Laukkanen ehti jo iloita. Mutta sitten tuli lamaannuttava tieto.

– Sain sähköpostiini hermoratatutkimuksien tulokset, se oli täysi tyrmistys. Että minulla on motoneuronisairaus!

Sain sähköpostiini hermoratatutkimuksien tulokset, se oli täysi tyrmistys. Että minulla on motoneuronisairaus!

– Järkytys oli hirveä, kun tietää, että sen taudin äärimmäinen muoto on ALS, johon ei ole mitään lääkitystä. On vain se hiljainen kuolemanodotus. Kaikki elintoiminnot lopulta päättyvät.

Laukkanen ei voinut ymmärtää ja käsittää tilannettaan.

– Ajattelin, että miten tämä voi olla mahdollista, hän kertoo.

– Kun kukaan ei tiedä sitäkään, miksi yksi ihminen saa sen ja toinen ei.

Laukkanen pohti, miten ihmeessä häneen voi tulla tällainen harvinainen sairaus, jonka Suomessa saa vain parisataa ihmistä vuosittain.

– Se oli täysin henkeäsalpaava uutinen.

Antero Laukkanen alkoi tutkia, millainen sairaus ALS on.

Esimerkiksi Terveyskirjaston artikkeli alkaa näin: ALS on selkäytimessä kulkevien liikehermojen sairaus, jossa lihaksia käskyttävät liikehermot tuhoutuvat vähitellen. Tällöin tahdonalainen lihaksisto surkastuu ja heikkenee.

– Kaikki ALSista kertovat suomenkieliset artikkelit ovat todella masentavaa luettavaa.

Kaikki ALSista kertovat suomenkieliset artikkelit ovat todella masentavaa luettavaa.

Laukkasesta tuntui, että niissä kerrotaan vain, miten ihminen kuolee ja mikä on hänen mahdollinen elinajan ennusteensa.

– Mitään toivon näköaloja ei löydy mistään! Jos haluaisi ALSiin tutustua niin, että ei masentuisi täysin, pitää lukea yhdysvaltalaista tutkimusta. Niissä kuitenkin pyritään esittämään asia niin, että ihminen pystyy kohtaamaan sairastumisensa niin, että jotain apuvälineitä, tutkimusta ja lääkkeellistä apua voi olla olemassa. Niistä saisi edes jotain toivon näköalaa tämän sairauden kanssa.

Lääkäreillä ei ole ollut Laukkaselle mitään hyvää kerrottavaa. ”Kuljemme rinnalla” on ollut lähes ainoa lupaus.

Laukkasen perheelle uutinen tuli valtavana järkytyksenä. Viimeiset seitsemän vuotta koko elämänrytmiä ovat säädelleet Antero Laukkasen eduskuntatyön kiireet ja haasteet sekä lisäksi  kuntavaikuttaminen menoineen.

Vaimo Leena ja aikuiset lapset perheineen odottivat aikaa, jolloin aviomies, isä ja isoisä olisivat enemmän heidän! Tämän vapauden piti koittaa ensi vuoden keväällä, jolloin Laukkanen oli jättämässä eduskunnan.

– Ensimmäiset viikot olemme Leenan kanssa yhdessä itkeneet aamusta iltaan, Laukkanen tunnustaa.

Ensimmäiset viikot olemme Leenan kanssa yhdessä itkeneet aamusta iltaan.

– Olemme monesta asiasta luopuneet vuosien aikana työn vuoksi. Tiesimme, että poliittinen työni eduskunnassa on päättymässä. Ajattelimme, että sen jälkeen voimme toimia vapaasti avioparina ja nauttia perheestä sekä lastenlapsista.

– Sitten tuli tämä täysin käsittämätön uutinen. Se on ollut todella raskasta.

Jotain sydäntä lämmittävää on kuulunut perheen shokkiin ja raskaaseen alkukesään.

– Tämä on yhdistänyt meitä puolisoita aivan valtavalla tavalla: rukouksessa, yhdessäolemisessa. Vietämme aikaa yhdessä, pyrimme nauttimaan näistä päivistä, joissa toimintakyky on vielä tallella, pystyy kävelemään ja liikkumaan.

Antero Laukkanen ilmoitti tasan vuosi ennen eduskuntavaaleja, 2. huhtikuuta 2021, ettei ole enää käytettävissä kevään 2023 eduskuntavaaleissa. Tällöin hänellä ei ollut sairaudestaan mitään aavistusta.

Tulevaisuudentoiveiden kertaaminen nyt, kun ALS näyttää rajusti lyhentävän Antero Laukkasen tulevaisuuden mittaa, on sydäntäsärkevää.

Pariskunta oli päättänyt jäädä samaan aikaan eläkkeelle. Päivätyö lopetettaisiin yhdessä.

– Ottaisimme siitä hetkestä kaiken irti. Tekisimme joka päivä ikään kuin sitä, mitä huvittaa. Monta vuotta olin suunnitellut, että lähtisin kiertämään seurakunnissa ja innostaisin ihmisiä rukoukseen ja Raamatun tutkimiseen.

– Oma intohimoni on aina ollut Raamatun syvä tutkiminen ja opettaminen. Kyselyjä seurakuntavierailuista on ollut paljon ja vain muutamiin olen voinut vastata myöntävästi eduskuntatyön aikana.

Laukkaset olivat ajatelleet lähtevänsä myös lähetystyöhön osaksi aikaa vuotta.

– Nyt kaikki nämä suunnitelmat menevät uusiksi. En tiedä, mikä oma toimintakykyni jatkossa on.

Kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. En tiedä, mikä oma toimintakykyni jatkossa on.

Laukkanen julkisti sairastumisuutisensa Facebook-päivityksessään SuomiAreena-viikon alkaessa.

”PYYDÄN – rukoilkaa puolestani.
Jo jonkin aikaa liikkumiseni on ollut vaivalloista. Asiaa on tutkittu ja nyt minulla on diagnosoitu motoneuronitauti, ALS. Tauti on parantumaton. Vain Kaikkivaltias Jumala voi minut parantaa ja hänen käsiinsä nyt rukouksessa tartun. Pyydän nöyrästi saada sulkeutua esirukouksiinne, rukoilkaa minulle Jeesuksen Kristuksen armollista kosketusta, aivan niin kuin voimme lukea Raamatussa tapahtuneen, kun Jeesus paransi sairaita kaikkialla missä liikkui,” Laukkanen aloitti.

Hetkessä viestikenttä täyttyi järkyttyneiden ystävien ja ihmisten tukiviesteistä. Pelkästään Facebookin kautta viestejä tuli vuorokaudessa reilut 2 300.

Laukkasen uutisen jatko kuului näin: ”Hän on minun toivoni, pelastajani ja parantajani. Se mikä lääkäreille on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.

Koen, ettei aikani ole vielä lähteä tästä ajasta, sillä rukoustehtäväni Suomen puolesta on kesken ja saamani näky Suomen hengellisestä herätyksestä ei ole vielä toteutunut. Suomen suurin tarve on hengellinen reformaatio, vaikka Suomi ei sitä itse ymmärrä.

Pyydän, rukoilkaa minulle täydellistä parantumista ja toipumista tästä sairaudesta, sekä voimia perheelleni ja läheisilleni. Levittäkää tätä rukouspyyntöä kaikkialle, kiitos kun kuljette kanssani rukoillen.”

Laukkanen oli jo pohtinut sekä kotona vaimon että kollegoiden kanssa, miten julkistaa tieto sairaudestaan.

Hän päätyi pitkään mietittyään rukousvetoomukseen, jonka muotoili yhdessä vaimonsa kanssa. Uutinen sai välittömästi julkisuutta monissa valtakunnallisissa lehdissä ja suurissa medioissa, kuten Iltalehdessä, Ilta-Sanomissa ja Ylen uutisissa.

– Minulle oli luontaisinta pyytää esirukousta. Olen rukouksesta ja esirukouksesta tunnettu henkilö. Tällä kertaa ei muiden tai maan puolesta, vaan itseni puolesta.

Palautteen määrä Facebookissa ja muina yhteydenottoina yllätti Laukkasen.

Palautteen määrä Facebookissa ja muina yhteydenottoina yllätti Laukkasen.

– Se on ollut sydäntäpysäyttävää! Ihmiset ovat luvanneet rukoilla. He ovat kiittäneet työstäni ja rukoustyöstäni. Monet eduskunta- ja valtuustoystävät ovat soittaneet henkilökohtaisesti.

– Tämä on ollut hyvin koskettavaa.

Laukkanen ei osannut odottaa saavansa näin massiivista tuen tulvaa. Hänen Facebook-rukousvetoomustaan on jaettu parissa päivässä eteenpäin lähes 700 kertaa.

Jos toimintakyky heikkenee – kuten ALSissa käy, mikäli ihmettä ei tapahdu – mitä hyvin itsenäisesti aina toiminut Laukkanen odottaa tulevalta?

– Nyt on asennemaailma vaihdettava. On osattava pyytää apua pieniinkin asioihin. Olen aina auttanut muita. Nyt en voi itseäni auttaa. Nyt olen muiden avun varassa.

– Aion ottaa avun nöyrästi ja iloiten vastaan. Yksi iloinen asia tässä on: voin edelleen rukoilla muiden ja heidän sairauksiensa puolesta. Haluan rakkaudellisesti kohdata muita vakavasti sairaita.

Antero Laukkanen on valittu kotikaupungissaan positiivisimmaksi espoolaiseksi. Hänellä on monista jo aiemmin kokemistaan vastoinkäymisistä huolimatta positiivinen pohjavire.

– Kun nyt Jumala on tämän sairauden minulle sallinut, voi Hänellä tässä olla minulle myös henkilökohtainen viesti. Haluan sitä kuunnella. Positiivinen asenne ja huumori voivat tässä auttaa, ettei sairastuisi masennukseen.

– On tärkeää säilyttää tämä vire, jos vain mahdollista.

Vaimonsa kanssa hän haluaa olla niin paljon kuin vain voi.

– Leenan kanssa mietimme, että ollaan niin lähellä toisiamme kuin mahdollista. Tehdään asioita yhdessä, niitä, joita olemme siirtäneet ja jättäneet sivuun. Esimerkiksi lähdemme Ruotsiin muutaman päivän matkalle.

Näistä suunnitelmistaan kertoessaan hän ei kuitenkaan voi välttyä itkemiseltä.

– Haluamme mennä paikkoihin, joilla on ollut meille suuri merkitys. Ehkä talvella ulkomaanmatkalle, kun vielä pystyisi. Ei mitään isoja asioita, mutta meille tärkeitä.

Laukkanen kuvailee sitä, miten vakava sairastuminen muuttaa ajatusmaailmaa.

– Kaikki sellaiset perusasiat, joita pidämme itsestäänselvyyksinä, nousevat nyt pintaan: perhe, puoliso, lapset, läheiset. Tulee sellainen olo, että voi ihme, kun en ole riittävästi viettänyt aikaa heidän kanssaan. Tulee kysely, että olenko kohdellut ihmisiä huonosti. Näitä kysymyksiä nousee väistämättä.

– Haluan sanoa, että pidetään hyvää huolta niistä ihmisistä, jotka meille on annettu lähelle. Rakastetaan heitä ja kannetaan toinen toisiamme!

– Jaetaan ilot ja surut yhdessä. Ei etäännytä! Itsekin olen ollut pitkään naimisissa. Nyt tuntuu, että tämä aviosuhde on kaikkein isoin asia elämässä.

Antero Laukkasen rohkaisu Uudenmaan KD-eduskuntavaaliehdokkaille

– Meille on muodostumassa hyvä ehdokasjoukko. Tehdään hyvä vaalityö ja tehdään se yhdessä. Tarvitsemme toistemme apua. Kaikkien työ on tärkeä!

– Tehdään se pyyteettömästi, hyvällä mielellä, pilke silmäkulmassa, omien kykyjensä ja lahjojensa mukaan.

– Olen ollut niin monissa vaaleissa, etten osaa enää laskea. Olen aina pystynyt iloitsemaan niistä, jotka ovat tulleet valituiksi. Pidetään hyvä asenne ja hyvä talkoohenki. Sitä toivon kaikille Uudellamaalla.

– Yksin ei kukaan saa paikkaa. Mutta yhdessä saadaan paikka tai kaksi!

Lähdemateriaali:

Merja Eräpolun ja Antero Laukkasen keskustelunauhoitus. Eräpolku haastatteli Laukkasta ajomatkalla Porin SuomiAreenasta kohden Someroa, keskiviikkona 13. heinäkuuta.