– Kun itse on avautunut kokemuksistaan, voi hyvin yllättävältäkin taholta tulla tieto, että joku toinenkin elää samassa tilanteessa, kertoo Ann-Niina Turunen. Hän ei halua vaieta siitä, että on menettänyt esikoisensa kaksi kertaa: ensin huumeille, sitten kuolemalle.

Ann-Niina Turunen on Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu, maakuntavaltuutettu ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueen vara-aluevaltuutettu. Ensi kevään eduskuntavaaleissa hän pyrkii eduskuntaan Kaakkois-Suomen vaalipiiristä.

Politiikka leimaa siis vahvasti Turusen arkea.

– Se on hitaan vaikuttamisen tie, eikä siinä pysty tekemään ihmeitä yhtäkkiä. Moni olettaa, että asioita tapahtuu nopeammin.

– Siitä huolimatta koen politiikan todella mielenkiintoiseksi ja omaksi kutsumuksekseni.

Turunen on tosissaan kevään eduskuntavaaleissa, ja on jo keräämässä itselleen kampanjatiimiä.

– En voi tietää lopputulosta, enkä sitä, millä paikoilla vielä olen vaikuttajana, mutta jo tämä matka on tärkeä.

Perhe, seurakunta ja politiikka ovat Ann-Niina Turusen elämän keskiössä. Perhe joutui kokemaan koettelemuksista kauheimman, kun esikoispoika ajautui huumekoukkuun ja menehtyi 2016.

Turuset tekivät elämänsä kipeimmässä hetkessä yhteisen päätöksen.

– Tunnetasolla olimme aivan rikki, mutta päätin yhdessä mieheni Mikan kanssa, että hyväksymme tilanteen, vaikkemme ymmärrä sitä. Tiesimme, että poikamme asiat ovat nyt hyvin, sillä hän sai uudistua uskossaan ennen kuolemaansa.

Seurasi lukuisia tilanteita, joissa Ann-Niina Turunen on ollut haastateltavana tai puhujavieraana kertomassa omia kokemuksiaan huumeisiin kuolleen läheisen näkökulmasta.

– Jälkikäteen mietittynä oli ihan järjetöntä, että kykenimme siinä alkutilanteessa tekemään tuollaisen päätöksen ja sopimuksen.

Syvästi kristittyinä Ann-Niinan ja Mikan ajatus oli oikeastaan lupaus Korkeimmalle.

– Jumala, jos haluat opettaa meille jotain tämän menetyksen kautta, opeta kaikki se, mitä haluat meidän oppivan – jotta voimme olla myös toisille tueksi.

Perheen nuoremmat lapset ovat kasvaneet ja biologisista lapsista nuorin täyttää jo 22 vuotta tänä vuonna. Myös he jäivät vaille isoveljeä.

– Jäimme silloin koko perheenä yhteiskunnan avun ulkopuolelle. Surun käsittely meni täysin ala-arvoisesti.

Kun Timi kuoli lauantaina, meni äiti Ann-Niina seuraavana keskiviikkona työterveyslääkärille. Tämä olisi kirjoittanut loppuviikon sairauslomaa. Pari päivääkö olisi riittänyt työkuntoon tulemiseen?

– Ei ollut lupaa suruun.

– Menetyksen kokenut joutuu heti selviämään suuresta määrästä byrokratiaa ja paperitöitä.

Ei ollut lupaa suruun. Menetyksen kokenut joutuu heti selviämään suuresta määrästä byrokratiaa ja paperitöitä.

– Olisihan jonkun pitänyt soittaa meille jälkikäteen ja selvittää miten pärjäsimme. Meni valtavan kauan ennen kuin ensimmäinen hoitohenkilökuntaan kuuluva kysyi minulta, miten voin.

– Edelleenkin tulee syväsukelluksia menetyksen suruun. Ikävä on pohjatonta. Kipu, jota olen käsitellyt, on saanut kuitenkin olla kanavana monelle muulle.

Ann-Niina ei jäänyt murskaavan surun ja luokattoman jälkihoidon vangiksi vaan kouluttautui surevan kohtaamiseen.

– Muille ei saisi käydä samoin kuin meille!

”Oma kipu siunauksena toisille”

Ann-Niina Turunen kertoo, että esikoispojan menetyksen jälkeen paras paikka hänelle oli oma koti.

– Omassa yksinäisyydessä sain romahtaa. Sisäinen kipu tuli ulos runoina. Kirjoittaminen ja luonto olivat terapiaani. Kävelin rantaan ja tuijottelin järvelle.

– Meillä on tosi vahva perheyhteys, kun olemme käyneet vaikeita asioita läpi. On luottamus, että selvitään. Olen tarvinnut välillä omaa aikaa – se ei ole etääntymistä, vaan kaipuuta saada olla yksin ajatuksineni, Ann-Niina Turunen kuvailee.

Hauras elämä -sivulla on Facebookissa ja Instagramissa tuhansia seuraajia.

Instagramissa ja Facebookissa hänellä on Hauras elämä -sivu. Seuraajia on tuhansia. Ann-Niina on myös Käpy ry:n jäsen ja on saanut kokemusasiantuntijakoulutuksen Surevan kohtaaminen -hankkeessa.

– Oma kipu voi olla siunauksena toisille.

Ann-Niina on pitänyt koulutuksia seurakunnan työntekijöille, sosiaalialan opiskelijoille ja ollut haastateltavana. Hän on puhunut hengellisillä naistenpäivillä ja vertaistukiryhmissä.

– Jos huumevalistus alkaa vasta yläkoulun puolella, se on auttamattoman myöhäistä. Huumeet koskettavat kaikkia yhteiskuntaluokkia ja ihmisryhmiä, niiden käyttö ei ole koulutustasosta tai varallisuudesta kiinni, olen sen nähnyt vertaisryhmissä.

Näe ja kuule Ann-Niinaa:

• haastattelu Jippu ja ihmisen ääni -ohjelmassa, Radio Dei ke 2.11. klo 19

• puhuu Majataloillassa surusta, kaipuusta ja lohdutuksesta, Lauritsalan kirkko 30.10. klo 18

• Ann-Niina ja Mika Turunen kuvissa valokuvataiteilija Johanna Karen Katso ihminen – Tuskassa -näyttelyssä, esillä Helsingin rautatieasemalla 15.10.–16.11.