Sari Essayah Israel 75 -solidaarisuusjuhlassa: ”Sotatilanne lietsoo rasismia – juutalaisten turvallisuus entistä vakavammin uhattuna”
29.10.2023 klo 23:12
Politiikka
Kristiina Kunnas
Sotatilanne ruokkii pelkoa antisemitismin kasvusta mutta myös iskuista niin juutalaisia, muslimeja kuin kristittyjäkin vastaan. Ahavat-synagoga Ramat Eshkolissa. (Kuva Wikimedia Commons)
Puheen Israel 75 -solidaarisuusjuhlassa pitänyt ministeri Sari Essayah muistutti, että sotatilanne on antanut polttoainetta juutalaisvihalle ympäri maailmaa.
Meilahden kirkossa Helsingissä pidettiin Israel 75 -solidaarisuusjuhla sunnuntaina. Sen järjestivät Israel-ystävyystoimikunta ja Töölön seurakunta.
Tervehdyksen toivat monien yhdistysten puheenjohtajat sekä Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo. Israelin valtion puheenvuoro oli suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakovin tervehdys, joka luettiin juhlassa.
Juhlapuhujana oli ministeri Sari Essayah.
Essayah muistutti, että Simchat Toora -päivä jää surun päivänä historiaan.
– Yhden päivän aikana menehtyi enemmän israelilaisia kuin kertaakaan Israelin valtion historiassa, enemmän juutalaisia kuin kertaakaan holokaustin jälkeen.
– Nyt eletään Israelissa ja myös palestiinalaisalueilla ehkäpä lohduttominta ja toivottominta aikaa sitten Jom Kippur -sodan 50 vuotta sitten, Essayah jatkoi.
Hän ilmaisi valtioneuvoston edustajana syvän osanoton ja solidaarisuuden Israelille ja sen kansalle.
– Suomi tuomitsee jyrkästi terroristijärjestö Hamasin hyökkäyksen, joka kohdistui suurelta osin siviileihin, sekä israelilaisiin että muiden maiden kansalaisiin. Tämä hyökkäys ja sen jälkeinen eskalaatio on johtanut tuhansiin kuolemiin ja vaarantaa edelleen sekä israelilaisten että palestiinalaisten hengen, Essayah sanoi.
– Israelilla, kuten kaikilla valtioilla, on oikeus puolustaa kansalaisiaan terroristisia hyökkäyksiä vastaan. Hamasin ja muiden ryhmien tulee välittömästi ja ilman ehtoja vapauttaa kaikki panttivangit.
Essayah totesi olevan helppo ymmärtää Israelin johdon näkemystä siitä, että sotilasoperaatio Hamasin eliminoimiseksi on välttämätön, eikä kyse ole kostosta.
– Gazassa tavalliset ihmiset ovat joutuneet vedetyksi etulinjaan, sillä Hamas ampuu raketteja tiheästi asutuilta alueilta, joiden asukkaiden on vaikeaa paeta terroristien pyrkiessä käyttämään heitä surutta ihmiskilpinään. Israelin Hamasin vastaisissa iskuissa on jo tuhansia uhreja.
– Turvallisuus ja humanitaarinen apu kuuluu kaikille hädässä oleville siviileille. On tärkeää, että Gazan alueen siviilien erittäin vaikeaa tilannetta voidaan helpottaa, ja apua on saatava alueelle kiireellisesti.
Turvallisuus ja humanitaarinen apu kuuluu kaikille hädässä oleville siviileille. On tärkeää, että Gazan alueen siviilien erittäin vaikeaa tilannetta voidaan helpottaa, ja apua on saatava alueelle kiireellisesti.
Essayah tunnusti, ettei itsekään aivan heti ymmärtänyt, kuinka laajasta operaatiosta oli kyse.
– Varsinkin ensikommentteja lukiessani näytti siltä, etteivät sitä ymmärtäneet myöskään medioiden toimittajat eivätkä kommentaattorit. Moni poliitikko tuomitsi kyllä Hamasin hyökkäyksen rinta rinnan, mutta monen kannanoton perässä oli heti se kuuluisa ’mutta’ kliseineen, jotka käänsivät samalla syyttävää sormea kohti Israelia.
Essayah jatkoi puhettaan listaamalla päällimmäiset kysymykset: miten tämä oli mahdollista, miksi näin tapahtui ja mitä tästä seuraa?
– Miten-kysymykseen tuskin saamme selkeitä vastauksia. Israelin valtio tekee omat selvityksensä siitä, miten näin laaja yllätyshyökkäys pääsi tapahtumaan. Mutta selviääkö koskaan, mikä on ollut Hamasin kansainvälisten kumppaneiden osuus ja mitä valtioita niiden joukossa on ollut?
Sota Lähi-idässä on lahja Putinille ja Iranille, arvioitiin pian hyökkäyksen jälkeen.
– Paljon puhuvaa on, että viime torstaina Venäjän ulkoministeriö kertoi, että Hamasin valtuuskunta vieraili Moskovassa samaan aikaan Iranin varaulkoministeri kanssa.
– Onko oltu sinisilmäisiä? Onko liiaksi uskottu siihen, että yhteistyön lisääminen helpottaisi tilannetta? Essayah kysyi.
– Varmasti, etenkin Euroopassa, hän vastasi.
Hän huomautti Hamasin nyt viimeistään näyttäneen todelliset terroristin kasvonsa.
– Ne eivät tunne armoa, eivät juutalaisia, mutta eivät omiaankaan kohtaan. Ne kasvot eivät etsi rauhaa eivätkä oman kansan parasta, ne tuntevat vain väkivallan ja koston kielen.
Hamasin terroristin kasvot eivät tunne armoa, eivät juutalaisia, mutta eivät omiaankaan kohtaan. Ne kasvot eivät etsi rauhaa eivätkä oman kansan parasta, ne tuntevat vain väkivallan ja koston kielen. – Sari Essayah
Tilanne on nyt kovin toisenlainen kuin vuonna 2005, jolloin Israel purki siirtokuntansa Gazasta ja armeija vetäytyi sieltä. Tuolloin pyrittiin ottamaan askeleita rauhan tiellä. Vaalit toivat Hamasin valtaan gazalaisille ja rauhanprosessille kohtalokkain seurauksin.
– Hamasin väkivaltainen toiminta ja hallinto on vaikuttanut siihen, miten suuressa köyhyydessä ja eristyksessä alueen väestö on elänyt.
Viime kuukausina kulki Gazasta Israelin puolelle lähes parikymmentä tuhatta ihmistä töissä.
– Nyt päättyivät nämä työt, samoin veden, kaasun, sähkön, elintarvikkeiden, lääkkeiden ja sairaalatarvikkeiden vieminen alueelle Israelista, Essayah sanoi.
Hänen ennusteensa tilanteesta on melko lohduton.
– Israelin tavoite tuhota Hamas voi onnistua järjestörakenteen ja valmiuksien osalta, mutta sitä syvää vihaa, josta tuo terrorismi kumpuaa, ei voi voittaa armeijalla. Vihan maaperä tuottaa lisää vihaa, tuskaa ja surua.
Essayah totesi, että kaikkein vaikeinta on vastata miksi-kysymyksiin.
– Kun kohtaamme kärsimystä ja julmuutta, miksi-kysymyksiin vastaaminen on yleensä vaikeinta.
– Miksi Jumala salli tämän, miksi viattomat ihmiset joutuvat kärsimään? Mikä on terrorijärjestön logiikka, kun kärsimyksen kohteena ovat väistämättä myös oman kansan jäsenet?
Essayah’n mukaan miksi-kysymykseen löytyy monenlaisia vastauksia, jotka ovat varsin erilaisia vastaajan ajatusmaailmasta ja uutislähteistä riippuen.
– Tiedämme, että Hamasin ja muiden ääriryhmien selkeä päämäärä on Israelin valtion tuho, ja islamilainen valtio sharia-lakeineen. Terroriteoilla kyseenalaistetaan palestiinalaishallinnon uskottavuutta ja pyritään romuttamaan alkaneet lähentymisprosessit esimerkiksi Israelin ja Saudi-Arabian välillä.
– Samalla pyrkimyksenä on ajaa tilannetta siihen, että maailman silmissä Israelin valtion ja juutalaisen kansan maine kärsii.
Essayah väitti, että moni palestiinalaishallinnon alla elävä siviili sydämessä toivoo rauhaa ja olisi valmis elämään rinta rinnan israelilaisten naapureina.
– He myös ymmärtävät, että yhteistyö ja luottamus takaavat parhaat elinolosuhteet ja toimeentulon kaikille alueella asuville. Alueen arabikristityt ja kristillinen kirkko on tukalassa tilanteessa, samoin druusit ja muut vähemmistöt, Essayah totesi.
– Kuinka ajankohtaisia ovat jälleen Golda Meirin kuuluisat sanat siitä, että rauhansopimus on mahdollinen sen jälkeen, kun arabit rakastavat omia lapsiaan enemmän kuin vihaavat juutalaisia.
Essayah pohti puheessaan myös sitä, mitä tästä kaikesta seuraa.
– Elämme yhä epävarmemmassa ja epävakaammassa ajassa. Ymmärrämme, että tilanne on räjähdysalusta paljon laajemmalle kriisille. Länsirannan tilanne on erittäin huolestuttava. Israelin ja Libanonin välisellä raja-alueella on ollut jatkuvaa laukaustenvaihtoa.
– Varautuminen monen rintaman taisteluun on merkinnyt evakuointeja rajojen läheisyydessä myös suurista Israelin kaupungeista. Kymmenet tuhannet siviilit ovat joutuneet jättämään kotinsa. Heidän joukossaan on monia perheitä, jotka ovat menettäneet rakkaitaan tai joiden läheiset ovat kateissa tai panttivankeina.
Essayah kertoi matkastaan Tel Aviviin ja Jerusalemiin vuonna 2010. Hän oli tuolloin Euroopan parlamentin Israel-valtuuskunnan matkalla ja tapasi 19-vuotiaana Hamasin sieppaamaksi tulleen Gilad Shalitin isän, Noamin.
– Isä vetosi Israelin ja Ranskan kansalaisena poikansa puolesta meihin EU-päättäjiin. Jo vuonna 2006 siepatuksi tulleen Gilad Shalitin vapauttamisesta oli neuvoteltu monia kertoja, mutta aina Hamas on vaatinut vapauttamisen vastineeksi enemmän palestiinalaisia vankeja.
Essayah kertoi, miten syvää ja riipaisevaa perheen hätä poikansa puolesta oli.
– Olin vetämässä Euroopan Parlamentissa ryhmää, joka sai aikaan parlamentin julkilausuman Shalitin vapauttamiseksi ja kansainvälisen painostuksen asian ratkaisemiseksi. Lopulta viisi vuotta myöhemmin hän pääsi vapauteen. Vastineeksi Israel vapautti peräti 1 000 palestiinalaista vankia.
– Yksi poliittisen vaikuttamisen hienoimpia hetkiä minulle on ollut Giladin isän Noam Shalitin kiitospuhelu. Nyt hänkin on jo edesmennyt.
– Aivan kuten silloin, on nyt tärkeää, että EU-maat tekevät kaikkensa panttivankien vapauttamiseksi.
Sotatilanne on antanut polttoainetta juutalaisvihalle ympäri maailmaa. Etenkin ääri-islamistit hyväksikäyttävät länsimaista sananvapautta ja kokoontumisvapautta edistääkseen antisemitismiä.
– Monissa suurmielenosoituksissa on juhlittu terrori-iskuja ja lietsottu Israel-vihaa. ’Palestine will be free, from the river to the sea.’ Kyseistä iskulausetta käytetään Israelia vastustavissa ja Palestiinaa tukevissa mielenosoituksissa useissa Euroopan maissa.
Osa vaatii sillä Israelia lopettamaan palestiinalaisalueiden miehityksen. Osa taas käyttää sitä terroristijärjestöjen tavoin uhkauksena pyyhkiä koko Israel ja juutalaiset pois Israelin alueelta.
Ruotsissa on kysytty, kannustavatko tuhannet mielenosoittajat koko juutalaisvaltion tuhoamiseen laulaessaan Sergelin torilla Palestiinasta, joka on ’vapaa joelta merelle saakka’.
– Millä muulla tavalla sen voisi ymmärtää?
– Myös Suomessa pidetyissä pro-Palestiina mielenosoituksissa on käytetty iskulauseita, jotka ovat aivan aiheellisesti herättäneet monet ihmettelemään, miten tämä sallitaan, eikö kyse ole kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Essayah muistutti vielä puheessaan Suomen juutalaisten kokemasta turvattomuudesta.
– Juutalaiset niin täällä koti-Suomessa kuin vielä paljon laajemmin muualla maailmassa ovat joutuneet kokemaan lisääntyvää pelkoa ja huolta turvallisuudestaan. Osansa siitä kertoo se, että turvallisuussyistä meillä ei tänään ole täällä suurlähettilästä keskuudessamme.
Juutalaiset niin täällä koti-Suomessa kuin vielä paljon laajemmin muualla maailmassa ovat joutuneet kokemaan lisääntyvää pelkoa ja huolta turvallisuudestaan. Osansa siitä kertoo se, että turvallisuussyistä meillä ei tänään ole täällä suurlähettilästä keskuudessamme.
Suomessa hallitus päätti budjettiriihessä, että valtio osallistuu juutalaisseurakuntien turvallisuudesta huolehtimiseen 400 000 eurolla vuosittain.
– Kesän rasismikohujen ja -keskustelujen jälkeen eduskunnassa keskusteltiin syyskuun alussa hallituksen tiedonannossaan esittämistä toimista, joilla edistetään yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Tuossa tiedonannossa todetaan muun muassa, että vihatekoja juutalaisia, muslimeja, kristittyjä ja muita uskontoryhmiä kohtaan ehkäistään ja holokaustin kieltäminen kriminalisoidaan. Selvitetään mahdollisuudet ainakin natsismin ja kommunismin symbolien käyttämisen kriminalisointiin, kun niitä käytetään aatteiden edistämistä tavoitellen. Vainojen uhrien muistopäivää aletaan myös Suomessa viettää kansainvälisen käytännön mukaisesti eli holokaustin uhrien muistopäivänä.
Suomi on myös sitoutunut EU:n antisemitismin vastaiseen strategiaan, joka on osa laajempaa pyrkimystä edistää ihmisoikeuksia, suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta Euroopassa. Sen tavoitteena on vahvistaa juutalaisten yhteisöjen asemaa Euroopassa ja torjua antisemitismiä kaikissa sen muodoissa.
Strategiassa on useita hyviä ja tärkeitä tavoitteita. Siinä korostetaan tarvetta lisätä tietoisuutta juutalaisesta kulttuurista, historiasta ja holokaustista. Koulutuslaitoksia kannustetaan sisällyttämään nämä aiheet opetussuunnitelmiin. Holokaustin muistamisen tärkeyttä ja sen merkitystä antisemitismin torjunnassa korostetaan.
Juutalaisyhteisöjen turvallisuutta halutaan lisätä. Antisemitismia koskevaa lainsäädäntöä ja rangaistuksia pyritään vahvistamaan. Antisemitismin seurantaa ja raportointia halutaan lisätä. Antisemitismiin liittyvää vihapuhetta ja salaliittoteorioita vastaan toimiminen sosiaalisessa mediassa ja muissa viestintäkanavissa on osa strategiaa.
– Antisemitismille eikä rasismille saa olla missään muodoissaan Suomessa ei ole tilaa, Essayah huomautti.
– Päättäjien on näytettävä esimerkkiä turvallisen ja yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentamisessa, ja koko yhteiskunnan panosta tarvitaan tähän.
Suomi haluaa Essayah’n mukaan olla niiden valtioiden joukossa, jotka EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohella haluavat ylläpitää ja rakentaa tiiviitä yhteyksiä Israeliin monella eri tasolla ja tavalla: niin valtioiden ja elinkeinoelämän kuin tiedeyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnankin kautta.
Essayah totesi, että levottomuus sekä tilanne Lähi-idässä saavat helposti tuntemaan toivottomuutta. Mistä löytyisi ratkaisu, mistä rauha, mistä rakkaus?
Heprean kielen sana ”shalom” eli rauha merkitsee kokonaisvaltaista eheyttä sekä sopusointua paitsi ihmisten niin myös Jumalan kanssa. Se tarkoittaa myös hyvinvointia ja terveyttä.
– Kaipaus rauhasta on Vanhan testamentin keskeinen teema ja jokapäiväinen toive myös tämän päivän Lähi-idässä.
Essayah muistutti että Shalom ja ”säläm” ovat yleisimpiä tervehdyksiä rajojen eri puolilla. Ihmisen tulisi päästä rauhaan niin läheistensä kuin vihollistenkin kanssa.
– Toivo rauhasta Israelille on elänyt ja elää Jesajan ajoista lähtien. Sen toteutumista me pyydämme ja rukoilemme ja haluamme myös omalla toiminnallamme edistää.
– Me toivomme ja haluamme rukouksissa pyytää niin Israelin kuin myös palestiinalaisten ja heidän naapureittensa päätöksentekijöille viisautta ja vilpittömyyttä etsiä yhteyttä ja ratkaisuja alueelle ja pääsyä pois väkivallasta. Haluamme pyytää myös kansainväliselle yhteisölle ajatuksia ja ehdotuksia, jotka rakentavat tietä eteenpäin, ja näkevät alueen ihmisten hädän ja tarpeet.
– Tunnemme suurta myötätuntoa sodan kaikkia viattomia uhreja kohtaan.
Lisäys ja muutos maanantaina 30.10. klo 11.43:
Israelin valtion ja suurlähettiläs Hagit Ben-Yakoovin tervehdys luettiin juhlassa, vaikka suurlähettiläs ei ollut läsnä.