Yksi syy siihen, että Suomessa ei hahmoteta EU-politiikkaa on kesälomat. Juuri nyt, kun Euroopassa käydään Suomenkin seuraavan viiden vuoden kannalta ehkä tärkeimmät neuvottelut, hiljenee Suomi kesälomille. Keskinen Eurooppa lomailee elokuussa. Silloin Suomessa ollaan jo valmistautumassa budjettiriiheen ja muihin syksyn kansallisiin koitoksiin.

Tärkeämpi syy lienee se, että EU-politiikasta raportoidaan suomeksi edelleen aika vähän. Brysselin kirjeenvaihtajia suomalaisilla medioilla on rajallisesti, ainakin suhteessa siihen, miten paljon meidän asioistamme EU:ssa päätetään. Ja todellakin, EU:n valtarakenteita ja päätöksentekoa on hyvin vaikea hahmottaa, ei siitä pääse mihinkään.

EU:n valtarakenteita ja päätöksentekoa on hyvin vaikea hahmottaa, ei siitä pääse mihinkään.

Todellinen valta liikkuu joskus yhtä nopeasti kuin kiekko kaukalossa – tuhansien kilometrien päässä. Vallan liikkeitä on tuskallisen vaikea paikantaa. Kaukana silmistä, kaukana mielestä.

Eurovaalien tuloksia on toki analysoitu ansiokkaasti. Seuraavaksi on edessä parlamentin viisivuotiskauden ainoa merkittävä tehtävä, eli uuden komission puheenjohtajan vahvistaminen äänestyksessä. Näin siis kriitikoiden mukaan, sillä lainsäädäntövallan tärkein osa – aloitevalta – on komissiolla. Parlamentin uskottavuutta tuskin lisää se pieni detalji, että komission puheenjohtajana todennäköisesti jatkava Ursula von der Leyen ei ollut vaaleissa edes ehdolla. Mutta kuka osaa sanoa, kasvattaisiko parlamentin vallan lisääminen aidosti demokratiaa?

Isoista tehtävistä, kuten komission puheenjohtajasta ja Eurooppa-neuvoston ja parlamentin puheenjohtajuuksista, korkeasta edustajasta, samoin kuin komission salkkujaosta on jo käyty kauppaa. Aika harva hahmottaa, ketkä asioista neuvottelevat, missä ja mitä kaikkea muuta lienee ollut kaupan. Tähän asti neuvotteluissa on jo nähty kaikki poliittiset temput teatraalisesta ulosmarssista alkaen. EU-politiikka ei ole jotenkin vähemmän poliittista kuin kotimaan politiikka. Tämän päivän ja huomisen neuvostosta odotetaan isoja päätöksiä nimityksistä ja EU:n strategisesta agendasta.

Europolitiikka ei ole vähemmän poliittista politiikkaa.

Yllättäen ympäristöneuvoston agendalle puskettu äänestys ennallistamisasetuksesta oli kolmas kesäkuun poliittinen huippukohta, josta ei draamaa puuttunut. Äänestys osoitti jälleen todeksi yhden reaalipolitiikan rautaisen lain: asia kuin asia, aina jossain kohtaa on se vaa’ankieli, joka kääntää ison laivan uuteen suuntaan. Tällä kertaa vaa’ankieli oli Itävallan vihreä ympäristöministeri.

Edessä on vielä täysin ennenkuulumaton ja potentiaalisen repivä oikeustapaus, jossa punnitaan, oliko ministerillä mandaatti äänestää vai ei. Missä määrin tässä kaikessa on kyse sisäpolitikasta ja Itävallan lähestyvistä vaaleista, sitä voi olla vaikea sanoa. Politicon mukaan Slovakian varapääministeri Tomáš Taraba kertoi neuvotelleensa maalleen luvan ampua karhuja vastineeksi ennallistamisasetuksen kannattamisesta – minkä komissaari tietenkin kielsi. Tämä kai on sitä diilintekemisen taidetta.

Politiikka ei ole vain yhteisten asioiden hoitamista, vaan neuvottelua, kaupankäyntiä ja julkisuudenhallintaa. Tämä tekee siitä myös mielenkiintoista. Ihmiset lopulta ratkaisevat.

P.S.

En silti vaihtaisi suomalaisia kesälomia mihinkään. Suomen kesän voittanutta ei ole. Kysykää vaikka Helsingissä parveilevilta espanjalaisilta turisteilta.

Kirjoittaja Tapio Luoma-aho on ministerin erityisavustaja maa- ja metsätalousministeriössä