Lomapäivä ei voisi alkaa hienommin kuin kipuamalla kujia vuosisatoja eletyissä maisemissa ja osallistumalla messuun kirkossa, jossa on laulettu kiitosta Jumalalle kymmeniä sukupolvia. Keski-Italiassa Umbriassa sijaitseva Assisin kaupunki näyttää lähes samalta kuin 800 vuotta sitten, jolloin rikkaan kauppiaan hemmoteltu keikaripoika Franciscus sai aikaan skandaalin: heitti pois kalliit vaatteensa, luopui rahoistaan ja päätti antaa elämänsä täysin Jumalan ja lähimmäisten palvelemiseen.

Rikkaan kauppiaan hemmoteltu keikaripoika Franciscus sai aikaan skandaalin: heitti pois kalliit vaatteensa, luopui rahoistaan ja päätti antaa elämänsä täysin Jumalan ja lähimmäisten palvelemiseen.

Tästä fransiskaaniveljeskunnan perustajasta, Franciscus Assisilaisesta, munkista ja diakonista sekä luonnon ystävästä, tuli historian saatossa yksi aikakautensa vaikutusvaltaisimpia henkilöitä, joka muokkasi myös eurooppalaisuutta. Voisimmeko ajatella, että hänen uskonnäkemyksensä vaikutus heijastuu esimerkiksi sosiaaliturva- ja eläinsuojelulainsäädännössämme?

Italiaa, ja etenkin Roomaa, jonne niin apostoli Paavalin kuin Pietarinkin maallinen taival päättyi, voi ajatella kristinuskon kehtona. Jos uskonto riisuttaisiin täältä pois, ei jäljelle jäisi juuri muuta kuin pitsaa ja pastaa.

Saksalainen kristillisdemokraatti, EPP:n johtaja Manfred Weber totesi kerran näin: ”Ateenasta Helsinkiin keskellä jokaista kylää on kirkko, ja siitä tunnistaa Euroopan.” Totta. Olen Euroopan kirkkoja kierrellessäni aina ihmetellyt, miten niiden rakentamisaikana on kaikki tuon ajan suurimmat rikkaudet, isoimmat ponnistukset ja huikein taide haluttu antaa Jumalan palvelukseen. Nyt niistä monet ovat kuin museoita, joita ihmiset eri puolilta maailmaa käyvät ihailemassa. Elämme nyt niin kovin erilaista aikaa: usko ja uskonto on laitettu marginaaliin, ja moni haluaisi ne kokonaan piiloon. Mutta miksi?

On täysin kiistatonta, että eurooppalaisen hyvinvoinnin ja sivistyksen, ihmisoikeuksien ja demokratian pohjana on juutalaiskristillinen ihmiskuva ja arvoperintö.

On täysin kiistatonta, että eurooppalaisen hyvinvoinnin ja sivistyksen, ihmisoikeuksien ja demokratian pohjana on juutalaiskristillinen ihmiskuva ja arvoperintö. Yhä monikulttuurisemmaksi muuttuvaa Eurooppaa olisi edelleen rakennettava tälle kestävälle arvopohjalle, ellei näiden tärkeiden periaatteiden haluta huuhtoutuvan pois uskonnon mukana. Eurooppa on varassa menettää sielunsa, jos se luopuu kristillisestä perinnöstään.

Franciscus Assisilaisen rukous on yksi puhuttelevimpia rukouksia, joita tunnen. Tänään haluan hiljentyä sen sanoin.

”Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,                  
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.”

Kirjoittaja Merja on Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän pääsihteeri, lohjalainen kaupunginvaltuutettu ja kirkolliskokouksen jäsen