Pohjois-Karjalan kristillisdemokraattien puheenjohtaja Maija Silvennoinen imi puolueen arvot itseensä jo äidinmaidossa. Silvennoinen on myös Liperin kunnanvaltuutettu ja Pohjois-Karjalan aluevaltuutettu.

Maija Silvennoisen matka kristillisdemokraateissa on ollut pitkä: Hänestä tuli puolueen jäsen omien vanhempiensa liitettyä kuusivuotiaan tyttärensä vuonna 1984 silloiseeen Suomen kristilliseen liittoon.

Vastuunkantaja ja aktiivi Silvennoisesta tuli hiukan myöhemmin. Silvennoinen toimi nuorisojärjestön sihteerin ja taloudenhoitajan tehtävissä ja ajautui piiritasolle ja päätyi puoluevaltuustoon ja puoluehallitukseen. Piirin puheenjohtajana hän on ehtinyt toimia jo kahteen eri otteeseen.

KD-Kompassi-ohjelman haastattelussa (Radio Dei, 10.8.) Silvennoinen palaa vielä Suomea keväällä järkyttäneeseen Viertolan koulusurmaan. Perheen äiti joutui pohtimaan rankkaa asiaa useasta eri näkökulmasta: Oli vaikea ajatella, miten joku lapsi voi niin huonosti, että päätyy raadolliseen tekoon.

– Pohdin äitinä sitä, että mitä minä olisin voinut tehdä oman lapseni kohdalla toisin, että jos olisin itse ollut surmatyön tehneen lapsen äiti.

Lasten ja nuorten pahoinvointi on tällä hetkellä niin massiivinen ongelma, että Silvennoinenkin tarttui kynään ja kirjoitti mielipidekirjoituksen.

– Kirjoitin siinä, että jokaisella aikuisella on vastuu tilanteesta. Emme voi syyttää jotakin yhtä osapuolta, emme entistä hallitusta tai nykyistä hallitusta, vaan jokaisella aikuisella on oma roolinsa asiassa.

– Olemme kaikki siitä vastuussa, että mihin tämä yhteiskunta menee ja minkälaisen perinnön me haluamme lapsille ja nuorille jättää.

Silvennoinen tietää myös oman henkilökohtaisen elämänkokemuksen myötä sen, minkälaista on menettää oma lapsi. Tässäkin mielessä Viertolan tapahtumat toivat omat kokemukset pintaan.

Silvennoisen oman tyttären kuolema oli tietenkin eri tyyppinen, koska se oli odotettavissa sen jälkeen kun tiedettiin, ettei tyttären sairautta voitu parantaa.

– Minulle sanottiin, että sinullahan oli aika valmistautua siihen. Kuolema on kuitenkin tässä elämässä lopullinen ja jokainen meistä käsittelee sen yksilötasolla, Silvennoinen muistuttaa.

Meillä on jokaisella se oma paikka ja viiteryhmä, mistä tulemme.

KD-Kompassi-ohjelmassa Silvennoinen kertoo kunta- ja hyvinvointialueen päättäjän hankalista arvovalinnoista, joita nykyinen taloustilanne haastaa. Silvennoisen kotiseudun elinkeinoelämässä näkyy Venäjän hyökkäyssodan jäljet: Aiemmin kukoistanut venäläisten turismi ja ostosmatkailu ovat lakanneet.

Toisaalta hyvinvointialueilla joudutaan punnitsemaan, mikä on tärkeintä prioriteettilistalla.

Silvennoinen muistuttaa, että seinät eivät ketään auta eivätkä paranna, mutta hoitoon pääseminen on kaikkein tärkeintä.

– Ihmisen kohtaaminen on kaiken keskiössä; ei se, missä joku tietty rakennus, jossa ei ole yhtään työntekijää, sijaitsee.

Pitkään politiikassa mukana ollut Silvennoinen tietää, että ihmisten ajasta käydään kovaa kilpailua, eikä vastuunkantajia ole joka oksalla.

Hän haluaa haastaa silti uusia toimijoita mukaan vaikuttamaan.

– Jos et vaikuta, niin et voi valittaa. Meillä on jokaisella se oma paikka ja viiteryhmä, mistä tulemme. Harras toiveeni on se, että mahdollisimman laajasti saataisiin ihmisiä mukaan, koska eihän ulkopuolinen voi tietää, millä tavalla jonkun toisen paikkakunnan arki sujuu.