Kansalaisaloite eutanasian hyväksymisestä on eduskunnan lähetekeskustelussa tänään torstaina 5.9. Kansanedustaja ja erikoislääkäri Sari Tanus ei kannata eutanasian hyväksymistä.

Tämä on toinen kerta, kun Sari Tanus joutuu ottamaan kantaa eutanasiaan kansanedustaja-aikanaan. Tanus ymmärtää eutanasiaa kannattavia ihmisiä, mutta syyt eivät ole riittäviä lainsäädännön muuttamiseksi.

Usein eutanasiaa kannattavien perusteena on läheisen kuolema ja siihen liittyvän kärsimyksen kohtaaminen. Tanus painottaakin voimakkaasti hyvän palliatiivisen hoidon merkitystä eutanasian sijaan.

– Laadukas saattohoito ja riittävä kivun ja muiden oireiden lievitys tulee olla jokaisen ihmisen perusoikeus. Lainsäädännön tulee keskittyä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon edellytysten parantamiseen, ei eutanasiaan.

Kun eduskunta käsitteli eutanasiaa edellisen kerran vuosina 2017-2018, asiasta käytiin laajaa, syvällistä keskustelua.

– Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta, jossa istuin, totesi tuolloin, että asiassa tarvitaan ”laajaa kansalaiskeskustelua ja huolellista eettistä arviointia”,Tanus muistuttaa.

Hänen mukaansa eutanasiassa on kysymys ihmisen elämän aktiivisesta päättämisestä eikä esimerkiksi joistakin hoidoista luopumisesta.

– Lääkärinä ja kristittynä itselläni on hyvin selkeä kanta eutanasiaan. Eutanasian salliminen on vahvassa ristiriidassa elämän kunnioittamisen ja lääkärinvalani kanssa, eikä keskusteluissa ole tullut esiin uusia seikkoja, joiden perusteella voisin mitenkään olla kannattamassa eutanasian sallimista Suomessa.

Jo edellisen eduskuntakäsittelyn aikaan myös Lääkäriliiton kanta eutanasiaan oli kielteinen. Tämän jälkeen aihetta on Suomen Lääkäriliitossa käsitelty hyvin laajasti. Lääkäriliitto teki erittäin kattavan eutanasiaa ja lääkäriavusteista itsemurhaa käsittelevän taustaselvityksen keväällä 2024.

Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnalle tämä selvitys oli keskeinen, kun se toukokuussa 2024 päätti hyvin selvällä enemmistöllä pitää Lääkäriliiton kannan kielteisenä eutanasialle. Lääkäriliitto oli ilmaissut kielteisen kannan jo vuoden 2018 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan asiantuntijalausunnossa.

– Oleellista on myös se, että selvä enemmistö elämän loppuvaiheen hoitojen mahdollisuudet parhaiten tuntevista palliatiivisen erityispätevyyden saaneista lääkäreistä vastustaa täysin tai osittain eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan sallimista.

Tämä käy ilmi vuonna 2023 lääkäreille tehdyssä kyselyssä. Kyselyssä enemmistö kaikista lääkäreistä oli täysin tai osittain sitä mieltä, että riittävällä palliatiivisella hoidolla ja saattohoidolla tarvetta eutanasialle ei ole.

Tanus korostaa, että myös Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistys on ottanut kantaa eutanasian laillistamista vastaan. Se katsoo, että eutanasia ei kuulu palliatiiviseen hoitoon. Siihen ei kuulu myöskään lääkäriavusteinen itsemurha.

– Näiden sijaan tulee parantaa palliatiivisen hoidon saatavuutta ja osaamisen kehittämistä myös lainsäädännön keinoin.

Myös valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on suhtautunut varauksellisesti eutanasiaan. Myöskään STM:n asettama Elämän loppuvaiheen hoito -työryhmä ei antanut suositusta eutanasiasta. Sen sijaan työryhmä päätyi antamaan useita suosituksia siitä, miten palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa tulee kehittää ja lainsäädännöllä turvata niiden laatu ja saatavuus.

Pohjoismaiden lääkäriliitot vastustavat eutanasian laillistamista. Tanskassa ja Norjassa on myös tehty laajat selvitykset eutanasiasta ja päädytty siihen, että eutanasiaa ei tule laillistaa muun muassa sen vuoksi, että silloin potilasturvallisuutta ei voida taata.

– Eutanasiaa toteuttavista maista tiedetään, että eutanasian hyväksyminen on johtanut käytäntöjen laajenemiseen yhä uusiin väestöryhmiin kuten vammaisiin, lapsiin, dementoituneisiin ja mielenterveysongelmaisiin. Tätä kutsutaan kaltevan pinnan ilmiöksi, mikä on voimakkaasti levinnyt, Tanus kertoo.

Nykyisessä terveydenhuollon sote-murroksessa ja hyvinvointialueiden resurssipulassa eutanasian hyväksyminen voisi hänen mukaansa heikentää myös kansalaisten luottamusta terveydenhuoltoon.

– Riskinä on, että eutanasialla saatettaisiin paikata saattohoidon puutteita ja niitä yhteiskunnallisia ongelmia, jotka ovat usein yksilön ahdingon osatekijöinä.

Tanuksen mukaan eutanasiakeskustelun hyvä puoli on kuitenkin se, että joudumme samalla ottamaan kantaa ihmisen elämän loppuvaiheen hoitoon. Vaikkakin tilanne palliatiivisen hoidon suhteen on viime vuosina parantunut, tarvitaan silti lisätoimia, joiden avulla taataan jokaiselle potilaalle hyvä elämän loppuvaiheen hoito. Myös läheiset tulee huomioida nykyistä paremmin.

– Eutanasian sijaan tarvitaan laki ihmisen elämän loppuvaiheen hoidosta, laki palliatiivisesta ja saattohoidosta. Näistä on kirjaus hallitusohjelmassa ja niitä myös edistetään hallituksessa.

Tanus lainaa kristityn lääkärikollegansa Kalle Mäen sanoja: Arvokkaassa kuolemassa kuoleva on hyvässä hoidossa, jossa hän saa tarvitsemansa lievityksen fyysisiin vaivoihinsa sekä henkistä tukea elämän lopun kohtaamiseen. Hänestä pidetään huolta ja tehdään mahdolliseksi elää viime ajat mahdollisimman hyvää elämää. Hänen ei tarvitse kokea olevansa taakaksi vaan hän saa tuntea, että tämä hetki on arvokas ja elämisen arvoinen. Arvokkaassa kuolemassa toteutuu perusoikeus elämän koskemattomuuteen. Elämää ei tarkoituksellisesti lyhennetä eikä toisaalta pitkitetä. Kuolema tulee sairauden seurauksena. Tämä on eettisesti ja oikeudellisesti ainoa kestävä arvokas kuolema.”

– Eutanasialailla emme pääsisi sen tavoitteeseen: kärsimyksen vähentämiseen. Parhaiten lievitämme läheistemme kärsimystä takaamalla hyvän saattohoidon, kaiken tarpeellisen avun sekä kulkemalla levollisesti rinnalla loppuun asti.