Ikäihmisten huomioiminen on asia joka ei vanhene, toteaa kolumnin kirjoittaja Marjut Hovi.

Sote siirtyi alueelle, mutta ikääntyneet ja ikääntyvät kuntalaiset jäivät sijoilleen. Olen huolestuneena kuunnellut joidenkin suomalaisten päättäjien ja virkamiesten keskuudessa puhetta, johon kätkeytyy ajatus, että ”soten myötä vanhukset hoituvat hyvinvointialueella ja kunnissa voi keskittyä lapsiin ja nuoriin”.

Ei näin, vaan kunnissa tulee keskittyä lapsiin, nuoriin, työikäisiinja ikäihmisiin.

Väestörakenne muuttuu nopeasti. Ennusteiden mukaan ainoa kasvava ikäluokka tällä hetkellä on yli 75-vuotiaat. Ikääntyminen, vanhuus, vanhus ja eläkeläinen ovat edelleen arvoalataukseltaan melko kielteisiä käsitteitä. Niihin sisältyy ajatuksia raihnaisuudesta ja huolesta, avuntarpeesta, vaivannäöstä, opastamisesta, auttamisesta, eli siis paljosta sellaisesta, johon tämän kiireisen ajan nuorella ihmisellä ei olisi oikein aikaa ja rahaa.

On huolestuttavaa, jos kuntien hallinnossa ja päätöksenteossa ajatus olisi tämänkaltainen. Sitä voisi kutsua jo syrjinnäksi. Syrjinnälle erityisen alttiita ovatkin ihmisryhmät, joihin kohdistuu negatiivisia stereotypioita ja ennakkoluuloja.

Kunnilla on edelleen vastuu myös iäkkäistä ihmisistään, sillä suurin osa näiden käyttämistä palveluista on muita kuin sosiaali- ja terveyspalveluja. Kunnissa voidaan vaikuttaa ainakin siihen, mitä palveluja kunnassa ikäihmisille on tarjolla, miten helposti niitä on saatavilla, kuinka saavutettavissa ne ovat ja kuinka selkeä ja toimiva kokonaisuus niistä muodostuu.

Valtioneuvoston julkaisussa Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030: Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi pidetään tärkeänä iäkkäiden henkilöiden yksilöllisten ominaisuuksien, yhdenvertaisuuden ja tarpeiden sekä iäkkään väestön moninaisuuden entistä parempaa huomioimista yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Lisäksi ikääntymiseen liittyviin asenteisiin vaikuttaminen, sukupolvien välisten suhteiden syventäminen, ikääntyminen ja ikäihmisen elämän näkeminen itseisarvona ovat merkityksellisinä pidettäviä.

Suomessa on kuntia, joissa on laadittu ikääntyvän väestön hyvinvointisuunitelmia. Näin ikäihmiset on huomioitu osana kunnan palvelujen suunnittelua.

Suomessa on kuntia, joissa on laadittu ikääntyvän väestön hyvinvointisuunitelmia. Näin ikäihmiset on huomioitu osana kunnan palvelujen suunnittelua. On myös kuntia, jotka ovat liittyneet WHO:n ikäystävällisten kuntien verkostoon sekä pohjoismaisten ikäystävällisten kaupunkien ja yhteisöjen verkostoon. Näissä jaetaan hyviä käytänteitä, joita jokaisessa Suomen kunnassa voitaisiin ottaa käyttöön.

Tärkeintä on tietysti jokaisen muuttaa omaa asennetta ja ajattelua vanhuksia, ikäihmisiä, kohtaan. 2014 Lääkäriseuran ja Suomen Akatemian asiantuntijat olivat konsensuslausumassaan huolissaan siitä, että Suomessa ei arvosteta vanhuksia. Ikävä kyllä tilanne ei liene kovin paljon muuttunut kymmenessä vuodessa.

Vanhusvihamielisyydestä vanhusrakkauteen -kampanja siis tulille!”

Marjut Hovi

Pirha, Vähän palveluita käyttävien valiokunta /varajäsen
Nokian kaupunginvaltuuston varavaltuutettu (KD)