EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto päätti Itämeren kalastusmahdollisuuksista vuodelle 2025. Silakkakannat ovat vahvistumassa ja kiintiöt nousussa.

EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto on sopinut tänään tiistaina vuoden 2025 Itämeren kalastuskiintiöistä Luxemburgissa. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah piti tiedotustilaisuuden asiasta tiistaina aamupäivällä Luxemburgissa ja kertoo olevansa erittäin tyytyväinen vastuulliseen päätökseen.

– Nyt hyväksytty ratkaisu on parhaan tieteellisen neuvon sekä EU:n yhteisen kalastuspolitiikan ja Suomen tavoitteiden mukainen. Päätöksen mukaan silakkakiintiöt suurenevat merkittävästi ja lohen kohdennettua kaupallista kalastusta voidaan jatkaa kaikilla Suomen merialueilla, myös Saaristomeren ja Merenkurkun välisellä alueella. Tällä kokonaisratkaisulla on suuri merkitys koko elinkeinokalataloudelle, Essayah arvioi.

Pohjanlahdella silakkakanta on viimeisen tieteellisen arvion mukaan vahvistumassa. Luonnonvarakeskukselta on syksyn aikana myös saatu rohkaisevia tietoja silakoiden kohenevasta kuntokertoimesta ja ravintotilanteesta. Tässä tilanteessa neuvosto päätti tieteellisen neuvon perusteella nostaa Pohjanlahden silakkakiintiötä 21 prosentilla, mikä parantaa merkittävästi kalastuselinkeinon toimintaedellytyksiä.

Silakan kalastuskiintiötä Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella suurennettiin 108 prosenttia ja kilohailikiintiötä pienennettiin 31 prosenttia. Alueen silakkakanta on vahvistumassa, mutta kilohailin lisääntymiseen liittyy merkittävää epävarmuutta. Molempien kalakantojen tilaa halutaan tukea kieltämällä troolikalastus Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella jäsenvaltioiden aluevesien ulkopuolella touko-heinäkuun aikana.

Pääaltaan ja Pohjanlahden lohen kokonaiskiintiötä pienennettiin 36 prosentilla 34 787 loheen, josta Suomen kiintiö on 8 989 lohta. Suomen lohikiintiö Suomenlahdella on ensimmäistä kertaa suurempi, ensi vuonna 9 104 lohta.

Essayah kertoo olevansa erittäin tyytyväinen tähän vastuulliseen ratkaisuun, joka on Suomen tavoitteiden ja tieteellisen neuvon mukainen.

– Sen avulla tuemme parhaalla tavalla kalakantojen elinvoimaisuutta ja tiettyjen kalakantojen elpymistä. Samalla takaamme myös kalastuselinkeinon tulevaisuuden. Tämän ratkaisun täydentämiseksi on seuraavaksi syytä keskittyä kansallisiin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että lohikannoilla on hyvät edellytykset vahvistua, Essayah summaa.